Britannian korkeimman oikeuden päätös parlamentin lomauttamisen laittomuudesta on paha takaisku pääministeri Boris Johsonille. Sen seuraukset eivät vain luultavasti tässä farssitrillerissä kehity toivotunlaiseksi sopimusta haluavien kannalta. Johnson ilmoitti heti, että hän ei hae jatkoaikaa neuvotteluille, mikäli sopimusta ei synny jo ovelle kolkuttavaan määräpäivään mennessä.
Parlamentti siis sai lopulta itseään niskasta kiinni puolueloikkauksia myöten estääkseen sopimuksettoman brexitin. Siitä se sääti lain, jota hallitus ei aio noudattaa.
Korkeimman oikeuden yksimielinen päätös on vankka viesti siitä, että oikeuslaitos aikoo huolehtia lakien noudattamisesta. Mutta paljon ei sillä vielä ratkea.
Hallitus ei allekirjoita jo hierottua erosopimusta, uutta ei ehdi saada mitenkään, ja tuskin haluaakaan. Laki periaatteessa vaatii jatkoajan hakemista, mutta miten hallitus siihen pakotetaan.
Korkein oikeus ei voi tehdä muuta kuin päätöksiä toimien laillisuudesta. Jos hallitus ei hae jatkoaikaa, ei oikeus voi hallitusta erottaa. Sen voi tehdä vain parlamentti – jos Britannia nyt parlamentaarinen demokratia edelleen on.
Jos hallitus ei hae jatkoaikaa, sopimukseton brexit lähtökohtaisesti toteutuu. Mitä parlamentti sitten tekee?
Se voisi äänestää hallituksen luottamuksesta. Mutta kovan brexitin vastustajatkaan eivät halua luottamusäänestystä, koska pelkäävät hallituksen kaatumisen varmistavan sopimuksettoman brexitin – koska sitä ei ole silloin mikään estämässä.
Britannia on perustuslaillisessa ja valtiosääntöoikeudellisessa umpisolmussa. Todennäköisesti uudet vaalit silti jossain välissä tulevat, hallituksen asema on niin kiikkerä.
Mutta gallupien mukaan kovan brexitin kannattajat ovat johdossa, ja Johnson itse varsin suosittu. Joten uusi parlamentti luultavasti kumoaisi nyt yli puoluerajojen säädetyn lain ja toteuttaisi kovan brexitin.
Vaikka vaalitulos ei siihen veisi, jää edelleen täysin auki sopimuksen kohtalo. Jonkin mitan jatkoaikaan EU myöntynee, jos sellaista virallisesti pyydetään.
Mutta se on edelleen teoriaa. Ja määräaika umpeutuu kuukauden päästä.
Voiko parlamentti vaatia jatkoaikaa ohi hallituksen, vaikka hallitusta ei kaadeta luottamusäänestyksessä? Sitä sopimuksen kannattajat yrittänevät. Ilmeisesti jatkoaika toteutuisi vain siten.
Onko EU siihen valmis? Kenties, mutta hyvin erikoinen tilanne se olisi EU:n oman laillisuusperiaatteen kannaltakin. Hallitukset ovat ne, joiden kanssa toimitaan.
Toki EU sopimuksen haluaa, muttei mihin hintaan tahansa. EU:ssa on valmistauduttu kovaan eroon. Niin tekee Suomen hallituskin, joka pääministeri Antti Rinteen suulla pitää sitä vaikeana väistää.
Eikä tietäisi hyvää EU:n arvovallalle, jos se tyrkyttäisi Britannialle omaehtoisesti lisäaikaa tilanteessa, jossa se ei sitä itse edes pyydä hallituksen suulla. Se antaisi viestin, että EU:sta eroavat saavat sekoilla miten sattuu, unioni kyllä lykkää siimaa aina lisää.
Vaikka EU:ssa ollaan tyytyväisiä korkeimman oikeuden päätökseen, ei se unioninkaan kannalta mitään ratkaissut. Jos virallista jatkoaikahakemusta ei tule Britannialta, sopimukseton ero astuu voimaan ilman ihmettä.
Joten kova brexit on yhä kirkkaasti todennäköisin vaihtoehto.