Xi pakkosyöttää alamaisilleen uutta diiliä: talous kurjistuu, ripustautukaa sen sijaan toisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Niillä pärjättiin vanhaan hyvään aikaan.
On hyvin kyseenalaista, että elintason nousuun jo tottuneet kiinalaiset allekirjoittaisivat tarjouksen. Laajat mielenosoitukset todistavat aivan muuta.
Jos ja kun hallitus on menettänyt valtansa oikeutuksen kansalaisten silmissä, ei järjestelmää pidä pystyssä kuin väkivalta. Se liima voi kestää pitkäänkin, varsinkin Kiinan valtion resursseilla, mutta dynamiittilastin päällä matkustamista se koko yhteiskunnalle tarkoittaa.
Räjähdys voi yllättää. Ja sen myötä olosuhteet muuttua radikaalisti ja nopeasti, suuntaan jota voi vain arvailla.
Tyytymättömyyden käsittely voi myös johtaa ulkoisten konfliktien hakemiseen, koska ne perinteisesti yhdistävät kansakuntaa johdon taakse. Se on epäilemättä yksi syy Vladimir Putinin Ukrainan murharetkeen.
Xin nationalismi kytkeytyy asevoiman lisäämiseen ja militarismin ihailuun – aivan kuten teki Putin sotaan valmistautuessaan. Taiwanin uhkailu kuuluu Kiinan retoriikkaan, mutta Xi on tuonut siihen yhä vaarallisempia sävyjä.
Hongkongin autonomian ja sentapaisia toiveita elätelleiden uiguurien murskaaminen osoittaa, ettei Xi ja muu johto häikäile radikaaleja otteita. Kiinan sisäisen paineen kasvu vain voimistaa valmiutta niihin.
Ja vaikkei tilanne kehittyisi avoimeen sisäiseen tai ulkoiseen konfliktiin, voi Xin härkäpäinen politiikka johtaa yhteiskuntaa halvauttavaan turhautumiseen. Neuvostoliitto ja koko itäblokki kaatuivat surkeisiin elinoloihin.
Sosialistinen talous toimi ankeasti eikä lopulta ollenkaan. Kaikesta mahdollisesta puutteesta kärsinyt Puola muistutti 1980-luvulla kehitysmaata.
Se kypsytti kansalaiset järjestelmän kaatamiseen. Mutta ennen sitä niiden yhteiskunnat ehtivät rapautua pahanpäiväisesti samaan tapaan kuin Kuuba ja Venezuela tänä päivänä.
Kiina ei toki ole sitä vielä likikään, mutta viitteitä samasta suunnasta ei enää puutu. Talousongelmat kasvavat, eikä Xi ole toistaiseksi tarjonnut niihin muuta kuin pampulla höystettyä aitoon kommunismiin paluuta.
Yritystaloudessa hän suosii isoja valtionyhtiöitä ja yksityisten yhtiöiden ottamista puolueen kontrolliin. Niihin asetetaan jo politrukkeja valvomaan hallituksen linjausten toteutumista.
Voi vain arvailla, mitä kaikkea se sisältänee. Se lienee varmaa, että markkinatalouden opit ja lainalaisuudet eivät politrukkeja suuremmin kiinnosta.
Tämä luo riskejä koko maailmantalouteen, koska Kiina on siinä jo niin iso tekijä. Koko kuluvan vuosituhannen globaalista kasvusta Kiina on tahkonnut ison siivun.
Tämä on ikään kuin järjestelmäriski, jolle ei mitään voi. Se vaikuttaa minkä vaikuttaa.
Mutta ennen kaikkea riskit tietysti kohdistuvat Kiinaan itseensä. Ja sijoittajan kannalta sikäläisiin yhtiöihin sekä siellä isossa mittakaavassa toimiviin.
Pörssihaukassa ei varsinaisia kiinalaisia yhtiöitä ole kuin yksi, Alibaba. Se onkin saanut kokea Xin taklauksia jo urakalla niin poliittisten iskujen kuin koronapolitiikan muodossa.
Samalla siitä on tullut todella hankala sijoituskohde. Taloudellisesti se pärjää paljon paremmin kuin romahtanut osakekurssi viittaa, mutta paljolti poliittisten riskien takia sijoittajat karttavat osaketta.
Ei auta, että yhtiö ostaa omia osakkeitaan kiihtyvään tahtiin alleviivaten vakavaraisuuttaan. Tukala rako omistajille, kun yhtiö ei maksa osinkoakaan.
Juuri tällaisten tilanteiden takia Pörssihaukassa ei ole kuin pari osinkoa maksamatonta yhtiötä. Osingon puute voimistaa oleellisesti markkinariskiä.
Alibaban osake on nyt kyllä teknisesti nosteessa. Vaikea sitä on silti suositella ilman kylmää hikeä otsalla.
Alibaba on edelleen hyvä yhtiö, mutta tuo tästä syystä paljon päänvaivaa. Samat sanat myös kehittyvien markkinoiden ETF:stä, joka sisältää paljon kiinalaisia yhtiöitä.
Niiden asema on näissä raameissa ainakin hutera jos ei automaattisesti huono. Tämän ETF:n asemaa on pohdittava.
Salkun hajautus on osakesijoittajan tärkein henkivakuutus. Oleellista on myös tarpeettomien riskien karttaminen.
Kiinassa niitä riittää nyt. Ainakaan uusia sikäläisiä sijoituskohteita ei Pörssihaukkaan nouse näkyvässä tulevaisuudessa.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Xin hyvä puoli on siinä, että hän ei ole kleptokraatti. Hän aidosti yrittää kitkeä korruptiota ja nyttemmin jopa yrittää jarruttaa saastumista ja päästöjä. Hän haluaisi myös jakaa vaurautta tasaisemmin kiinalaisille.
Xi on myös vakaumuksellinen vanhan liiton kommunisti. Esivaltaa totellaan ja hän edustaa ylintä esivaltaa. Kiinassa on oltava kiinalainen. Vähemmistöt kiinalaistetaan. Talous on toissijaista. Xi jatkaa yhä koronasulkua ja varmaan itsekin tietää, että homma kusee kintuille. Hän ei kuitenkaan voi lopettaa sulkua menettämättä kasvojaan. Poliittinen riski on melkoinen.
Kyllä Xissä on noita ihan arvokkaitakin puolia. Puhdas autokraatti kuitenkin.