Inflaatio jatkaa edelleen alas. Eilen Yhdysvaltojen tuottajahintaindeksi PPI kehittyi ainakin Pörssihaukan odotusten mukaisesti eli hintapaine suli jo selvästi kuukausitasolla.
Vuositasolla PPI nousi yhä +6,2%, mutta sitä ei kannata tuijottaa. Marraskuusta hinnat laskivat -0,5% eli vuositasolle muutettuna -6%. Se on harvinaisen kylmää ja tervetullutta kyytiä.
Tietysti lyhyen aikavälin muutokset voivat viskoa suuntaan jos toiseen, mutta trendi on ollut hiipuva jo kesän alusta asti kuten Pörssihaukassa on useaan otteeseen perattu. Inflaatio kiihtyi äkkiä, mutta osaa se kirmata toiseenkin suuntaan vilkkaasti.
PPI:n absoluuttinen muutos on aika vakuuttava. Se putosi jo 258 pisteeseen korkattuaan kesän alussa 280. Eroa on jo liki -10%.
Viime maaliskuussa pisteluku oli 260. Tällä menolla PPI painuu deflaation puolelle parin kuukauden sisään.
Vaikkapa maakaasun hurja hintapiikki taittui yhtä rajuksi syöksyksi. Energia on syklinen hyödyke, eikä siitä ole Amerikassa pula. Se siitä vuosien hyperinflaatiosta.
PPI on herkempi liikkumaan kuin keskuspankeille tärkeämpi kuluttajahintaindeksi CPI. Mutta PPI vaikuttaa myös kuluttajahintoihin, joskin viiveellä.
Näin tuhti tuottajahintojen lasku toteutuu vain kunnon laskusuhdanteessa. Niiden aikana kuluttajainflaatiokin laantuu, joskin harvoin miinukselle putoaa.
Eipä tarpeenkaan, deflaatiota ei kukaan täyspäinen kaipaa. Inflaation kunnon jarrutus riittää.
PPI:n lasku tietysti todistaa heikkoa suhdannetta, mutta mikäpä uutinen se olisi ollut enää aikoihin. Sijoittajan kannalta oleellista on nyt inflaation laantuminen, ja yhtiöille etenkin tuotantokustannusten.
Etenkin teollisuudessa marginaalit ovat rapisseet kustannuspaineessa. Jo helpottaa. Se näkyy kohta marginaalien kohentumisena.
Inflaatiota ylläpitäneen työmarkkinatilanteen kehityksestä antanee osuvan kuva
Microsoftin kymmenen tuhannen työntekijän irtisanominen tai lomautus. Se vastaa viittä prosenttia henkilöstöstä.
Syynä on tietenkin laskusuhdanne ja heikko kysyntä. IT seuraa yleisiä suhdanteita, myös isot kasvujätit.
Microsoftin omistamisen kannalta uutinen ei merkkaa sitä tai tätä. Näitä tulee ja menee.
Ikävä tilanne työntekijöille, mutta kuuluu alan luonteeseen. Nousukaudella rekrytoinnit taas kiihtyvät.
Inhimillisesti kalseita työmarkkinauutisia riittää joksikin aikaa. Sijoittajalle ne kuitenkin merkitsevät työmarkkinoiden kireyden jäävän taakse.
Työmarkkinadata kuuluu lagging indicatoreihin eli vetkuttelijoihin: suhdannekierrossa viimeiseksi liikkuviin lukuihin. Työttömyyden lähtiessä ylös suhdanne rämpii jo syvällä. Ja työttömyyden helpottaessa nousukausi on paahtanut jo hyvän aikaa – saati pörssit.
Kohta keskuspankkien fokus siirtyy inflaatiosta takkuavaan kasvuun ja työttömyyden nousuun. Business as usual suhdannekierrossa.
Rahapolitiikka alkaa höltyä tämän vuoden aikana, luultavasti nopeammin kuin ennusteiden konsensus odottaa.
Metsäteollisuudenkin laskusuhdanne tavoitti. Kovassa iskussa olleet UPM ja Stora Enso ilmoittivat muutosneuvotteluista.
Tiettävästi asiakkaiden kuumeisesti haalimat varastot ovat täynnä ja kysynnän sakatessa tilaukset jäähtyvät. Normaalia suhdannekiertoa tämäkin.
Sitä kestää aikansa, sitten seuraa nousukausi. Metsäteollisuuden tuotemixin muutokset kohti kartonkia ja pahvia voivat jossain määrin loiventaa suhdanteita, mutta eivät niitä poista.
UPM on seisonut jo jonkin aikaa Pörssihaukan jonossa. Teknisesti se ei kuitenkaan ole houkutellut, kuten viimeksi tasan kuukausi sitten lyhyesti perkasin.
Juttuun antoi ponnen kilpailevan firman Investtechin tekniseen analyysiin nojaava myönteinen suositus UPM:n osakekurssin suunnasta. Kuittasin sen klassiseksi tekniseksi virhearvioksi.
Pörssihaukan indikaattorit vilkuttivat kurssin putoamista. Merkit olivat jopa selvät, kuten merkinnöistä pitäisi havainnollistua.
Povasin kurssin sakkaavan 30-32 euron tienooseen. Kaukana ei enää ole, ja odotan niiauksen sinne jatkavan.
Sekään ei automaattisesti tarkoita UPM:n nousevan siinä kohtaa Pörssihaukkaan. Se edellyttää, että tekninen analyysi sitä riittävästi puoltaa. Näkee aikanaan.
Ei UPM ihmeellinen syklinen ole, verrattuna vaikka ensi viikolla tulosperattavaan varainhoitojättiin Black Rockiin. Kotimaan mitassa parasta päätä toki, ja suomalaisia yhtiöitäkin listalla täytyy olla.
Teknisesti UPM on aika palkitseva lappu. Se ehti toimia pelipaperinakin ihan mukavalla menestyksellä. Haastoin tuolloin symbolisesti Nalle Wahlroosin.
Nämä episodit alleviivaavat, miksi Pörssihaukka luottaa niin graniittisesti tekniseen analyysiin. Viikkoindikaattorit viittasivat vahvasti UPM:n tulevan alemmas. MOT.
Tekninen analyysi ei ole kuitenkaan taivaallinen yleistyökalu kenen tahansa näpeissä. Kukin analyytikko soveltaa sen valtavaa kirjoa omin opein, ja niissä on taatusti eroja – kuten vaikka Investtechin virhearvio osoittaa.