• Yleistä taloudesta

Suhdanteesta lisää painetta keskuspankeille

Ruotsin keskuspankki lopetti ohjauskoron nostot tasan neljässä prosentissa. Riksbank toteaa inflaation olevan yhä liian korkealla, mutta sen jäähtyneen kuitenkin kiitettävästi.

Joten aika katsoa rauhassa kehitystä. Iso osa analyytikoista yllättyi päätöksestä. Pörssihaukka pyöritteli aihetta tästä vinkkelistä jo marraskuun alussa.

Ydininflaatio jämähti Ruotsissa jo kesän alussa. Viime joulukuustakin enää mateli. Vuodenvaihteessa se tulee olemaan alle kaksi prosenttia.

Ruotsissakin taloustilanne jatkuu vaikeana, kuten Swedbankin eilinen asuntojen hintaennuste alleviivaa. Mutta korkojen lasku muuttaa tilanteen – jollakin tahdilla. Kenties äkkiäkin.

Markkinat eivät katsele enää Ruotsia yhtä pessimistisesti kuin joku kuukausi sitten. Kruunu on noussut syyskuun pohjilta – kuten Pörssihaukka analysoi juuri pohjaamisen aikoihin vajaa pari kuukautta sitten.

Ihan aiheesta. Kruunun romahdukselle oli vaikea keksiä muuta syytä kuin markkinapsykologia. Nyt sentimentti kääntyy.

Inflaatio jarrutti euroalueellakin

Sitä sopii odottaa keskuspankeiltakin – koska ne suostuvat lopettamaan markkinoiden pelottelun ja löysäävät rahapolitiikkaa. Oma odotus on viimeistään keväällä.

Korot eivät koskaan loju kauan piikissään, koska suhdannekuopat iskevät äkkiä ja pakottavat keskuspankit liikkeelle. EKP:n sisällä keskustellaan jo korkojen laskusta.

Kuten eilen tutkailimme, euroalueen korkokehitystä parhaiten heijastavan Saksan valtionlainojen korot vaappuvat teknisen analyysin mukaan sukelluksen partaalla. Historiallisesti todistusvoimaiset signaalit kalkattavat harvinaisen lujaa.

Euroalueen ydininflaatio ei noussut huhtikuun jälkeen kuin noin prosentin eli vuositasolla hitusen yli kaksi prosenttia. Se siis asettuu tavoitehaarukkaan tällä aikajänteellä.

Tilanne on näennäisestä ankeudesta huolimatta oikein otollinen osakesijoittajalle. Rahan halventuessa suhdanne kääntyy ja osakkeet kiinnostavat taas sijoittajia.

Hollannista hermopainetta

Hollannin parlamenttivaalien shokkivoittajaksi pomppasi äärioikeistolainen Geert Wildersin vapauspuolue. Tuttuun tapaansa hän puolueineen kampanjoi vaalien avainteemaksi noussutta maahanmuuttoa vastaan.

37 paikkaa nostaa sen selvästi suurimmaksi ryhmäksi, mutta 150 edustajan parlamentissa hallituksen muodostaminen vaatii ainakin pari muuta puoluetta. Äärioikeiston kanssa kimppaaminen on ollut korkean kynnyksen takana Hollannissa jos muuallakin.

Osa suuremmista puolueista jo ilmoitti pysyvänsä erossa Wildersista. Pääministerin salkku ei lankea sormia napauttaen.

Tuloksella ja hallituspohjalla on merkitystä muille maille ainakin sikäli, että Wilders ajaa Hollannin eroa EU:sta ja lupaa siitä kansanäänestyksen. Sitä hän ei kuitenkaan saa yksin aikaiseksi.

Kansanäänestyksen tulosta olisi vaikea ennustaa. Hollanti kuuluu EU:n perustajajäseniin ja on pienenä vientitaloutena hyötynyt suuresti yhteismarkkinasta.

Britanniassa vastaava äänestys tuotti tunnetun yllätyksen, joskin brittien euroskeptisyys on aina ollut laveampaa ja syvempää.

Ei finanssikriisin aineksia

Hollannin asettuminen EU:n ulkopuolelle toisi sille paljon vakavampia ongelmia kuin Britannian eron jälkeen kohtaamat. Maantieteellinen asema ja talouden rakenne ovat aivan erilaiset.

Ei se ongelmatonta tietysti olisi EU:llekaan, kaukana siitä. Epävarmuus lisääntyisi muutenkin vaikeassa suhdanteessa. Ensi vuonna odotettava elpyminen hidastuisi.

Hollantilaiset ovat perinteisesti varsin EU-myönteisiä, mutta eipä mikään varmaa ole. Paitsi se, että Wilders haluaa hyödyntää siirtolaisongelmien ruokkiman suosionsa myös europolitiikassa.

Valoisampi puoli on se, että Hollanti on vakavarainen ja vähävelkainen valtio. Se kykenee huolehtimaan vastuistaan.

Lähtö eurosta tuskin finanssimyrskyä aiheuttaisi – kuten tapahtuisi Italian sen tehdessä. Joten sijoittajana vaalitulokseen voi suhtautua maltilla.

Kiina putsaa kiinteistösektoriaan

Kiinan hallitus kääri lopulta hihansa saadakseen kuriin kiinteistösektorinsa koko taloutta rampauttavan halvauksen. Se patistaa pankkeja paikkaamaan liki viiden sadan miljardin dollarin tasevajeen, joka estää kiinteistöyhtiöitä toimimasta ja viemästä loppuun lukemattomia urakoita.

Niistähän on tullut iso poliittinen taakka ja inhimillinen kärsimysnäytelmä, kun jo asuntonsa maksaneet kansalaiset saavat äimistellä kotitalojensa keskeneräisiä raatoja. Hallituksen suosiota tilanne ei tietenkään paranna.

Hallitus on listannut 50 tukea saavaa yhtiötä. Sitä uutiset eivät kerro, mistä rahat kaivetaan, mutta onhan Kiinalla resursseja.

Kiinassa pankit ovat tarponeet kehnossa kannattavuudessa kiinteistösektorin lamaannuttua, joten ne kaivannevat reilusti likviditeettiä. Hallituksen väliintulo ei yllätä kuin hitaudellaan.

Eroon Japanin taudista

Odotin sitä jo paljon aiemmin, koska kiinteistökriisin hoitamatta jättäminen myrkyttäisi koko taloutta muun muassa pankkisektorin jähmettyessä.

Näin kävi Japanissa 1980-luvulta alkaen, joskin vähän eri syistä. Syntyi todella sitkeäksi paljastunut Japanin tauti, johon Kiinakin uhkasi sairastua.

Näin kävikin pahemmin kuin uumoilin, koska Kiinan diktaattorin Xin talouspolitiikkaan kuului pitää valtio erossa yksityisen sektorin sotkuista. Mutta ei se finanssikriisiä poikinut ainakaan Kiinan ulkopuolelle, mitä en odottanutkaan.

Xin tavoite oli ehkä ymmärrettävä, mutta sen toteuttaminen johti pahaan matalasuhdanteeseen sinänsä yllätyksettä. Nyt hallitus korjailee jälkiään.

Jos homma hoituu tolkullisesti niin se tekee hyvää Kiinan taloudelle ja myös muulle maailmalle. Vaikka Kiinaan on vaikea suhtautua järin optimistisesti Xin ajaessa vasemmistototalitaristista yhteiskuntamalliaan.

Mutta Kiina pysyy maailmantalouden tärkeänä osana, halusimme tai emme. Jättiläisen talouden tervehtymistä on syytä peukuttaa.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

---