• Yleistä taloudesta

Lähi-idän sodassa toistaiseksi vaarallisin taite

Jemenin huthikapinallisten tekemä isku Saudi-Arabian keskeisiin öljynjalostamoihin on dramaattisin ja vaarallisin taite Lähi-idässä vähään aikaan Syyria pois lukien. Saudien tukemaa Jemenin hallitusta vastaan sotivat huthit saavat tukea Iranilta, joka on saudien ja Yhdysvaltojen pitkäaikainen verivihollinen – saudien kohdalla puhutaan vuosisadoista uskonnollisen valtataistelun vuoksi.

Saudit ovat sunnimuslimien johtava maa, Iran shiiojen. Mutta modernina aikana valtataistelu on luonteeltaan poliittista, ja sen myötä taloudellista ja nyt avoimesti sotilaallistakin.

Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen pitkäaikaisin liittolainen Lähi-idässä. Sauditaustaisten terroristien New Yorkin 2001 massamurhan jälkeen välit ajoittain viilenivät, mutta Trump elvytti ne taas huippuunsa. Yhdysvallat on tukenut saudien massiivista sotaa hutheja vastaan, kun muulla länsimaissa sitä on arvosteltu siviiliuhrien valtavan määrän vuoksi. Jemen on pommitettu paikoin kivikauteen.

Yhdysvallat ja saudit syyttävät öljyjalostamoiskusta Irania. Onkin vaikea kuvitella, mistä muualta huthit olisivat saaneet risteilyohjuksia ja lennokkeja. Iran – kuten tietysti moni valtio – on käyttänyt liittolaisiaan omien intressiensä ajamiseen.

Iran taistelee pakotteita vastaan

Iranin vaikuttimena ovat Yhdysvaltojen ankarat talouspakotteet, joilla se ajaa uutta ydinsopimusta Trumpin sanottua vanhan irti. Kaikki muut sopimuksessa mukana olleet maat, Eurooppa mukaan lukien, ovat sen takana pysyneet. Trumpin ohella sopimusta ovat vastustaneet tiukasti saudit ja Israel.

Oli selvää, että pakotteiden kurjistama Iran kostaa Yhdysvalloille ja saudeille jollain tavalla. Energiahuolto on looginen strateginen kohde. Iran tietysti kiistää, mutta tuskin huthit olisivat iskeneet ilman tukijansa siunausta.

Iskun myötä maailman jalostusketjusta katosi viisi prosenttia kapasiteettia. Öljyn hinta teki historiansa hurjimman loikan ylöspäin, kymmenen prosenttia, markkinan auetessa.

Osakemarkkinat sen sijaan eivät hätkähtäneet. Japanissa Nikkei nousi prosentin, Euroopassa pörssit avautuivat lievästi miinukselle. Samoin tekivät jenkkipörssien futuurit.

Rauhallisuus on perusteltua. Iskun tuhot ovat korjattavissa, eikä öljyn hinnan heilahtelu tilapäisten tarjontashokkien vuoksi anna syytä hermoiluun.

Sodan laajentuminen ilmeistä

Ikävämpi puoli on Lähi-idän sodan liki väistämätön laajentuminen. Amerikkalaislehtien mukaan Trump oli jo valmis iskemään Iraniin ohjuksilla, mutta perääntyi kenraalien kerrottua kuolonuhrien nousevan pariin sataan.

Tähän tämä ei kuitenkaan jää. Saudit ja Yhdysvallat eivät jätä kostamatta – eikä Iran taas jää toimettomaksi sen jälkeen. Sen maan johto on tehnyt selväksi.

Iran ei ole sotilaallinen suurvalta, mutta se yltää ohjuksillaan kaikkialle Saudi-Arabiaan, mukaan lukien Yhdysvaltojen sotilastukikohdat. Sen kapasiteetti ja strateginen asema takaavat, että sodan laajentuminen tekisi Lähi-idästä vielä paljon ikävämmän paikan kuin se jo nyt on.

Se, millaista jälkeä sota tekisi Iranissa, riippuu tietysti Yhdysvalloista ja Trumpista. Yhdysvallat kykenee vaikka pommittamaan Iranin maan tasalle, mutta esimerkiksi maajoukkojen lähettämiseen se on liian suuri ja vahva vastus, toista luokkaa kuin oli Saddam Husseinin Irak.

Helppo lääke tuskin kelpaa

Kierre olisi katkaistavissa sinänsä yksinkertaisesti: Yhdysvallat sitoutuu jo tehtyyn ydinsopimukseen muiden tapaan. Iranille se riittäisi, koska sille tärkeintä on päästä pakotekurjuudesta.

Trumpin paluu vanhaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Hän teki jo kampanjassaan Iranista yhden ulkopolitiikkansa kulmakivistä. Avoimen sodan jo koputtaessa ovea perääntyminen olisi täysi vastakohta hänen aiemmille toimilleen.

Kansainvälisessä politiikassa täysin kokematon Trump on luottanut pelurintaitoihinsa ja vaistoihinsa, mutta vähän villoja on pussiin kertynyt. Pohjois-Korea jatkaa aseohjelmaansa entistä kiivaammin. Kiina pistää tiukasti hanttiin kauppasodassa. Venäjä ei ole aggressiivista käytöstään muuttanut. Yhdysvaltojen suhteet perinteisiin liittolaisiin ovat kuralla.

Vaikea on siten nähdä tälle konfliktille nopeaa ja myönteistä ratkaisua. Todennäköisemmin se pahentuu. Ikävin skenario on, että Yhdysvallat lähtee massiiviseen kostoiskuun, jonka jälkeen Iran ottaa käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot niin lähialueella kuin kauempana.

Iran ei ole tukenut lännessä toimivia terroristeja, toisin kuin Saudi-Arabia ainakin epävirallisten kanavien kautta. Mutta Iran voisi innostua samalle tielle täydellisesti nurkkaan ajettuna.

Öljykriisin toisto ei silti näköpiirissä

Niin ruma kuin tilanne onkin, sijoittajana siitä ei kannata uniaan menettää. Persianlahden sota haittaisi varmasti pahasti energiahuoltoa, mutta maailmantalous ei ole enää yhtä riippuvainen öljystä ja Lähi-idästä kuin 1970-luvun öljykriisin aikaan.

1973 lokakuussa alkanut tarjontaboikotti kyllä pisti teollisuusmaat polvilleen, kuin myös sijoittajat. Pörssit matelivat vuosikymmenen heikon kasvun ja inflaation kourissa. Kriisin hellittäessä maailmantalous ja pörssit sitten kokivatkin historiansa yhden parhaista huumista 1980-luvulla.

Mutta tuskin tuotantoshokki 1970-luvun mittaan yltää nyt pahimmassakaan tapauksessa, tai edes lähelle. Tuolloinhan siihen osallistuivat kaikki öljyarabimaat poliittisella päätöksellä.

Kannattaisiko sitten spekuloida öljyn pitkällä hintapiikillä sijoittamalla energiayhtiöihin? Sitä voi toki harkita, jos sopivan hintaisia ja hyviä yhtiöitä on tarjolla.

Poikkeustilanteiden vaikutusten ja keston arviointi on kuitenkin aikamoista arpapeliä. Vähänkään arveluttavien yhtiöiden kanssa riskit ovat varmasti riittävän isot. Mutta jotkut kovaosinkoiset vakaat toimijat eivät hassummilta kuulosta.

Niitä kyllä riittää – ellei hinta jo ehdi karata käsistä kriisin seurauksena. Mutta konfliktit sinänsä ovat hutera peruste sijoittamiselle, ja kokonaisuutena öljyn näkymät ovat ankeat. Poliittinen paine fossiilisista irtautumista kohtaan on kova ja kasvava.

---