Kiina vajosi deflaatioon eli kuluttajahinnat menivät miinukselle vuositasolla. Maan talouden monet ongelmat pitävät kysynnän kurissa. Se on kaikkea muuta kuin yllätys.
Pörssihaukka odotti niin tapahtuvan jo kesäkuussa aihetta peratessaan. Kiina muistuttaa, että hintakehitys kuten muutkaan talouden trendit eivät kulje vain yhteen suuntaan – missään.
Kyseiseen juttuun ei sinänsä ole isosti lisättävää. Tuottajahinnat (PPI) romahtivat ensin ja kuluttajahinnat (CPI) seurasivat. Tavallinen tapaus, joskin varsin kärjekäs.
Hallituksen ja keskuspankin toimet eivät riitä toistaiseksi kääntämään heikkoa suhdannetta. Se näkyy niin tahmeassa kasvussa kuin hintakehityksessä.
Eivätkä sitä auta Kiinan vientiä ja ulkomaisia investointeja karsiva suurvaltakiista ja Xin yhä enemmän nyrkkilinjaksi kärjistyvä talouspolitiikka. Diktaattori haikailee valtiollista komentotaloutta ja sitä ajaessaan tukahduttaa yksityistä sektoria.
Ei tiedä hyvää Kiinan talouskehitykselle. Eikä muunkaan maailman, koska Kiina on sen suurimpia palasia.
On tilanteessa hyväkin puolensa. Kiinan kysynnän vähentyminen ja mahdollisesti vientituotteidensa dumppausmyynti leikkaavat inflaatiota kaikkialla.
Sinne suuntaamme muutenkin, kuten Pörssihaukka on kuukausia korostanut. Erityisongelmistaan huolimatta Kiina ei ole erityistapaus, vaan heijastaa ja myös vaikuttaa suoraan talouskehitykseen laajemmin.
Heikko kasvu vähentää kysyntää ja lisää työttömyyttä. Niiden deflatorinen vaikutus on historiallinen fakta, jota Kiina nyt taas todistaa.
Ainakin Euroopassa tilanne ajautuu samaan suuntaan vauhdilla. Kasvu takkuaa etenkin teollisuudessa.
Euroalueen talousveturin, vientivetoisen Saksan teollisuuden ostopäällikköindeksi PMI jäätyi jo liki koronan ja finanssikriisin ydintalveksi. Eipä ihme, kun Kiina on Saksan tärkein vientikohde.
Koko talouden tilaa mittaava Composite PMI vajosi Saksassa sekin alle 50:n, mikä viittaa taantumaan. Eivät palvelut yksin voi taloutta kannatella teollisuuden hyytyessä.
EKP toitottaa edelleen inflaation vastaista sotaa, joskin jo sordiino päällä. Toivottavasti päät kääntyvät ajoissa, koska euroalue marssii Kiinan perässä.
Viimeistään talvella inflaatiohöpinät jäävät historiaan ja murheena jyllää jonkin asteen taantuma.
Sitä kuvaa vaikkapa liki -90% romahtanut kaasun hinta Euroopassa. Vuosi sitten piikissään riehunut energiakriisi on enää kaukainen synkkä muisto.
Nyt kaasuvarastot pullottavat ja teollisuudessa sen kysyntä takkuaa pahan kerran. Ongelma kääntyi päälaelleen.
Kuten Pörssihaukka hiljattain analysoi, tuottajahinnat usein ennakoivat kuluttajahintoja, eivätkä ne ainakaan koskaan erkane kauas toisistaan. Kiinassakin putosivat ensin tuottajahinnat, kohta seurasivat kuluttajahinnat.
Euroopassa voi odottaa ihan samaa. Euroalueen tuottajahinnat ovat syksystä laskien jo reilusti yli kymmenen prosenttia miinuksella.
On puhdasta utopiaa laskea kuluttajahintojen kulkevan oleellisesti toista latua. Niin ei ole käynyt ennenkään.
Euroopan talouden suurin riski on, että EKP herää todellisuuteen jälkijunassa ja silloinkin liian varovasti. Toivottavasti ei.
Optimistina silti ajattelen niin, että ennen pitkää routa porsaan kotiin ajaa. Ja kärsivällisyys on osakesijoittajan hyve, niin yleensä kuin tässä tapauksessa.
Joten malttia sijoittajana. Korot tulevat alas ja suhdanne kääntyy.
Osaripuolelta tuoreeltaan Sampo, jota ei voi vauhdikkaaksi kohteeksi väittää, mutta luotettavasti se takoo vakuutusteknistä tulosta ja maksaa muhkeaa osinkoa. Ja kiikkerämmästä Nordeasta luopumisen jälkeen yllätykset vähenevät entisestään.
Puolivuotisraportti kyllä tarjosi hiukan dramatiikkaa, koska suurvahingot etenkin poikkeuksellisten luonnonolojen takia lisääntyivät nostaen korvaussummia. Liiketoimintaosaamisensa todistaen Sampo selvisi tyrskyistä jokseenkin kuivin jaloin.
Sampon lukuja on nyt vaikea tulkita, koska raportin momentit näyttävät oudon suurilta tai pieniltä kertaluonteisten erien ja kirjanpidon lainsäädännöllisten muutosten takia. Tämän kanssa täytyy pärjätä aikansa, mutta hyväksi raporttia voi silti sanoa.
Sampon leipähammas If jatkoi vahvaa kasvua +5% valuuttaneutraalisti hinnankorotusten vetämänä. Vakuuttajille tärkeä yhdistetty kulusuhde hiukan heikkeni 83,8 prosenttiin (82,9%) johtuen suurvahingoista, siihen nähden komea torjuntavoitto.
Itseensä luottaen Sampo odottaa kulusuhteen edelleen paranevan haarukkaan 81,5–83,5%. Toivottavasti hanska pitää, viime päivien luonnontuhouutiset eivät ainakaan tee urakasta helppoa.
Tietysti vakuuttaja voi nostaa vakuutusmaksuja. Se voi kuitenkin heikentää vakuuttamisintoa, jos kohta riskien kasvu taas sitä vahvistanee.
Vaikea veikata väännön lopputulosta. Mutta Pörssihaukka odottaa aina pärjänneiden yhtiöiden jatkavan samaa rataa – kunnes toisin todistetaan. Strategia puree pääosin hyvin.
Sampon brittiläistä yksikköä Hastingsia rasitti vaisu kannattavuus. Inflaation laantuminen ja hinnankorotukset parantanevat tilannetta.
H1 epsiä kertyi 1,13 euroa ja hyvien odotusten myötä koko vuoden eps noussee 2,50 nurkille tai päällekin. Sampolla on vahva kassa, joutavaa pääomaa on jopa kolme euroa per osake, jota se käyttää omien osakkeiden ostoonkin.
Osinko-odotus pysyy päälle parissa eurossa, ehkä 2,30 tai vähän enemmän. Mandatumin irtoaminen yhtiöstä ei sisällä omistajalle kummempaa haastetta tai murhetta.
Pörssihaukalle Sampo on ollut onnistunut kohde. Osta-suositukset ja muutamat lunasta-suositukset ovat napsuneet vallan hyvin tuoden pikavoittoja niitä halunneille.
Viimeksi odotin sitkeästi kurssin uppoavan 40 euron pintaan, jonka allekin se hiukan meni. Teknisesti Sampo oli pahasti ylimyyty eli paraatipaikassa, syvemmällä indikaattorit kävivät viimeksi koronamontussa!
Näistä markkinoiden ylilyönneistä tehdään rapsakat tilit helpoillakin yhtiöillä. Aikanaan taas sijoittajien innokas ahneus kiskoo mopon käsistä osakkeen rallatessa.
Jos Sampo jatkaa nousua se jää taas pitkäksi aikaa vaille osta-suositusta, vaikkei hinta vähään aikaa tuota ongelmaa. Mutta Pörssihaukka tavoittelee optimituottoja, jotka tehdään markkinoiden virheistä suuntaan ja toiseen.
Sampo noussee vielä osingonmaksuun mennessä taas viidenkympin tienooseen. Muhkeaa vuosituottoa voi turvallisella osakkeella tahkota ajoitusten osuessa.
Se vaatii markkinan teknistä luentaa. Joka on mahdollista, toisin kuin alan akateemiset kellokkaat vatkuttavat sukupolvesta toiseen.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Varmasti haastava kysymys, mutta näkisitkö mahdollisena että voitaisiin palata takaisin jopa nollakorkojen maailmaan euroopassa?
Ihan mahdollista mielestäni. Aiheesta oli vastikään keskustelua, josta tuossa tiivistelmä.
https://www.hs.fi/talous/art-2000009730430.html
Eivät Euroopan talouden peruspilarit ole niin paljon muuttuneet, etteikö paluu aiempaan tai sinne päin olisi jossain määrin ilmeistä. Venäjän vaikutuksen haihduttua olemme edelleen sama ikääntyvä ja hidasliikkeinen manner.
Minkä verran sitten globalisaation takapakki vaikuttaa, vaikea arvioida, sitähän tuossa ekonomistitkin pallottelevat. Voi luoda hintapainetta, mutta näen enemmän paluuta historiaan kuin siirtymistä johonkin ihan uuteen.