Inflaatiolukuja putoilee eri puolilta jokseenkin samansisältöisenä. Suomessa tilastokeskuksen mukaan heinäkuussa kuluttajahinnat nousivat +6,5%, luku on edelleen hyytävän korkea.
Mutta kurkataanpa taas tilastoja vähän tarkemmin ja eri vinkkeleistä. Kun aikaikkunaksi otetaan viime maaliskuusta alkaen, jolloin kehitys alkoi hidastua, kuva muuttuu toiseksi.
Neljässä kuukaudessa CPI on noussut vain prosentin, vuositasolle muutettuna kolme prosenttia. Keskuspankkien kahden prosentin haarukka hipoo kohta huulia.
Sama on tilanne ydininflaatiossa. Vuositasolla se huitelee yhä korkealla, mutta maaliskuun jälkeen indeksi on kasvanut vain prosentin.
Tietysti hintojen heilunta voi yllättää, mutta niin paljon negatiivista informaatiota nyt joka suunnasta puskee, että vaikea kuvitella inflaation tästä kiihtyvän.
Viennin tilauskanta hiipuu, kauppojen alennusmyynnit eivät vedä, asuntokauppa on jäässä ja hinnat putoavat. Niiden tilanne kyntää syvimmillään vuosiin.
Eikä ihme. Tilastokeskuksen mukaan inflaatiota pitää oleellisesti yllä asuntolainojen keskikoron ja kulutusluottojen korkojen nousu.
Hypon ekonomistin Juho Keskisen mukaan korkojen kehitys selittää yksin yli kaksi prosenttiyksikköä heinäkuun inflaatiosta, koska asuntolainojen korkomenot liki nelinkertaistuivat vuoden takaa.
Eli EKP:n sota inflaatiota vastaan on jo keskeinen syy inflaatioon. Jahka se uskaltaa nostaa jalkansa kaasupolkimelta korkojen lasku itsessään tuo inflaation alas.
Ja kuten sanottu viime kuukaudet se on jo aika lailla laahannut. Kireä rahapolitiikka vaikuttaa viiveellä, ja nyt se kaula on kurottu umpeen.
EKP laulaa jo ihan toisia viisuja joulupukin koputtaessa ovea.
Toki inflaatio vielä paikoin kiusaa ainakin joitakin tuote- ja kuluttajaryhmiä. Ruokainflaatio, kotitalouksien iso murhe, on yhä korkea mutta sukeltaa sekin jo korvissa vinkuen.
Ruoan hinta heittelee voimakkaasti, joten näissä oloissa sopii odottaa sen tulevan edelleen alas. Niin se on tehnyt aiemmistakin piikeistä.
Ennustetta tukevat keskeisten elintarpeiden maailmanmarkkinahinnat. Vehnän ja maissin hinta on puolittunut vuodessa, paljoa eivät siitä jää kahvi ja sianliha.
Tämä kaikki kuuluu normaaliin suhdannedynamiikkaan. Kun talous hyytyy korkojen noustessa, hinnat tekevät samoin.
Ja osakesijoittajan on osattava kohdistaa huomionsa oikeisiin asioihin. Suhdannekuopat ovat ostopaikkoja, koska kurssit mörnivät ja keskuspankit aloittavat kohta rahapolitiikan löysäämisen.
Näin se homma toimii, kerta toisensa jälkeen. Pidä katse pallossa, kuten futiksessa sanotaan.
Ja se pallo on nyt inflaatiokehitys ja sitä kautta rahapolitiikka.
Olvi on ollut vähän traaginen tapaus Pörssihaukan listalla Venäjän murharetken ja sitä kautta Valko-Venäjän takia, kun Olvi ei pääse yksiköstään eroon ja tyranni Lukashenkan mafiahallinto työntää sen kurkkuun miljoonasakkoja mielivaltaisin perustein.
Inflaatiokin on Olvia kuten useimpia yhtiöitä ravistellut. Hinnat nousivat koronan ja sodan takia elintarvikkeissa, pakkausmateriaaleissa, kuljetuskustannuksissa ja palkoissakin.
Mutta hyvin on Olvi silti sinnitellyt ja Q2 näyttää jo paljon paremmalta. Konsernin myyntivolyymi kasvoi 9,8 ja liikevaihto 15,8 prosenttia.
Liikevaihto kasvoi myyntivolyymien ja hinnankorotuksien seurauksena. Vähittäiskauppa veti hyvin.
Volyymeja nostivat investoinnit Suomessa ja Itämeren alueella. Uudet tuotteet tukivat keskihinnan kasvua.
Kustannuspaine jatkui, kulut kasvoivat 19,3%, hiukan enemmän kuin liikevaihto. Kannattavuus kuitenkin parani alkuvuoteen verrattuna hinnankorotusten ja uutuuksien lanseeraamisen myötä.
Kesäsesonkikin auttoi, kun juomat maistuivat. Oikaistu liikevoitto kasvoi +8,0% liikevoittomarginaalin ollessa +14,7%. Se on jo oikein hyvä.
Kustannusten nousua ei ole vielä kaikilla markkinoilla täysin kompensoitu hinnankorotuksilla. Tanskan uudessa yksikössä on Olvin mukaan kustannustehokkuudessa parannettavaa ja se tapahtuu.
Lukashenkan kiristysraha on nyt hoidettu. Sikäläinen yksikkö pärjää sinänsä hyvin, se toi 11,4 miljoonaa liikevoittoa.
Johon virkavallan rosvojoukko voi iskeä kyntensä koska tahansa. Sen suhteen Olvi jatkaa löyhässä hirressä, toisaalta vaikeuksiin varautuenkin.
Osakekohtainen tulos 1,10 euroa on todella hyvä. Kesä on tietysti vuoden paras sesonki juomataloille, mutta kyllä tuota tulosta kesäjytkyksi voi kehua etenkin näissä oloissa.
Edellisen kvartaalin sakon rasittamat heikot luvut painavat H1:n epsin 0,74 euroon. Kyllä tästä hyvä vuosi silti vaikuttaa tulevan, Olvi itsekin ohjeistaa liikevoiton kasvavan.
Hinnankorotukset eivät ole syöneet kysyntää kuvaten Olvin tuotteiden vahvaa asemaa. Jos Valko-Venäjä ei ainakaan pahasti keikuta venettä pitäisi Olvin olla takaisin tutulla uralla: kasvava, kannattava, idearikas ja vakavarainen alansa parhaisiin kuuluva yhtiö.
Sijoittajat arkovat edelleen, itse odotan vahvasti osakkeen pohjanneen. Ja halpa se on jo 4% osingolla mitattuna ja etenkin olettaen pahimpien vaikeuksien jääneen taakse.
Venäjän tyrmäys sai ehkä monet Olvia omistaneetkin unohtamaan, miten huikeaa tuottoa se on vuosien mittaan puskenut – yhtenä parhaista Hesan pörssin yhtiöistä. Ja samalla vähiten huomatuista.
Olvi on klassinen esimerkki yhtiöstä, joka toimii arkisella kuluttajasektorilla tunteita ja spekulaatiota nostamatta, mutta takoo vahvaa liiketoimintaa vuodesta toiseen.
Se tekee laadukkaita kuluttajien arvostamia tuotteita, laajenee ulkomailla, investoi tehokkaasti ja kannattavasti, pärjää kansainvälisessä vertailussa kaikilla osa-alueilla.
Hieno yhtiö – ja totaalisen epäseksikäs. Uuden olutmerkin lanseeraus tai kaljatehtaan avaaminen ovat niin tylsiä ja älyllisesti haastamattomia aiheita, ettei niistä saa aikaan klikkiotsikoita tai raivoisaa somedebattia.
Rahaa niillä tekee, yhtiölle ja omistajille. Jälleen, kun Olvi on saanut isoimmat apinat pois niskastaan.
Sijoittajakulttuurin ylenkatse tarkoittaa kohtuuhintaista ja siten tuotto-odotukseltaan vahvaa kohdetta. Olvi tilittää tänään jo osinkoa puolet summasta, minkä osake maksoi parikymmentä vuotta sitten.
Korkoa korolle -tekijän kanssa siitä kertyy niin huima tuotto, että Olviin tunnollisesti sijoittamalla olisi rikastunut melko pienelläkin lähtöpääomalla.
Olvi ei ole konservatiiviselle alalle ominaisesti siihen tarvinnut ihmetemppuja ja mullistavia innovaatiota. Se ei kuitenkaan tarkoita helppoa alaa.
Elintarvikkeet ovat vaativa bisnes, enemmän taidetta kuin tiedettä. Siksi se harvoin saa ansaitsemaansa arvostusta.
Mutta hyvä niin. Yhtiöt, jotka sijoittajien enemmistöä ja mediaa houkuttavat eivät useinkaan ole se, mistä kannattaisi kiinnostua. Se on Pörssihaukan huoneentauluja.
Osake ohitti jo ostorajansa, muttei toki kallis ole vieläkään – mikäli säästyy uusilta sikailuilta.
Johnson & Johnsonista irrotetusta Kenvuesta on tullut kysymyksiä, JNJ:n osakkeita kun voi vaihtaa Kenvuen osakkeisiin ihan hyvän oloisella preemiolla. Käsittelen aihetta tarkemmin huomenna.
Käyn myös läpi JNJ:n viimeisen osarin. Sehän oli oikein hyvä.
Hyvää viikonalkua!