Britannian parlamentti äänesti sen puolesta, ettei maa eroa EU:sta missään oloissa ilman sopimusta. Se osoittaa kansanedustajien ja oletettavasti kansankin enemmistön pitävän taloudellista itsemurhaa huonona tienä. Valitettavasti sinänsä positiivinen tulos ei paljoakaan hälvennä brexitin sakeaa sumua.
Ensinnäkin äänestys meni tarkalle. Voitto irtosi numeroin 321 – 278. Marginaali on vain reilut kymmenen prosenttia äänestäneistä. Se ei lupaa hyvää varsinaisen sopimuksen toteutumiselle.
Brittien ongelma koko eroprosessin ajan on ollut näkemysten jyrkkä hajaantuminen. Suhtautuminen EU:hun ja sen kanssa yhteistoiminnan ehtoihin on suuri silppusäkki. Ja demokratiassa sopimusten taakse pitää saada enemmistö.
Ei riitä, että jonkinlaisen sopimuksen tarpeellisuudesta vallitsee yksimielisyys, aika hutera vielä tässä tapauksessa. Siitä on pitkä matka sopimuksen hyväksymiseen, mitä se sitten sisältäisikin.
Toiseksi, pääministeri Theresa Mayn neuvottelema sopimusluonnos on tyrmätty nöyryyttävästi jo kahtena eri versiona. Mikä on oletusarvo, että hän kykenisi raapimaan kasaan lopulta sen enemmistölle kelpaavan? En sen puolesta vetoa löisi.
Ehkäpä jonkun muun olisi parempi hieroa ehtoja. Mutta May ja konservatiivit eivät suunnittele uusia vaaleja, joissa he saisivat aika varmasti nokkaansa.
Normaaleissa oloissa hallitus olisi jo kaatunut kahden täystyrmäyksen jälkeen, ja uusi yrittäjä saisi mahdollisuuden. Mutta Britanniassa epänormaalista on tullut normaali. Hallitus ei ole vaihtumassa.
Puolueen sisäisellä pääministerin vaihdolla asia saattaisi nytkähtää eteenpäin. Se voi olla edessä – May on jo poliittinen zombie. Mutta hänenkään kippaamisensa ei automaattisesti johtaisi mihinkään, joskin voisi helpottaa asetelmia.
Kuka sopimusta hierookin, on hänen lopulta saatava sen taakse parlamentin enemmistö. Se onnistuu vain pääpuolueiden rajat ylittävällä yhteistyöllä, mistä Britannia ei kaksipuoluejärjestelmien tapaan ole varsinaisesti kuuluisa. Hätätilanne toki luo siihen epätavallisen kovan paineen.
Mutta kovan linjan brexitistit ja Pohjois-Irlannin protestanttipuolue tuskin asettuvat minkään sopimuksen taakse. Enemmistö pitäisi koota pääpuolueiden maltillisista, ja heidänkin olisi pidettävä yhtä hyvin tiiviisti keskinäiset kitkat haudaten. Se ei varmasti ole helppo urakka.
Kolmanneksi, ehdot on sorvattava toisen osapuolen kanssa. EU:llakin on toki voimakas intressi estää sopimukseton ero, koska se kävisi kalliiksi kaikille. Mutta mitä tahansa EU:kaan ei ole valmis sopimuksesta maksamaan. Ja tuskin myöskään ikuisesti prosessia venyttämään.
Brittiparlamentti äänestää illalla jatkoajasta neuvotteluille. Ilman ihmettä se hyväksytään. Mutta jatkoaika ei itsessään asetelmaa muuta. Sopimus, jonka sorvaamisen vaikeus on käynyt selväksi, tarvitsee edelleen enemmistön hyväksynnän molemmilla puolilla Englannin kanaalia.
EU:n rivit ovat pysyneet yhtenäisinä, joten tällä puolella ongelmaa tuskin syntyy. Mutta brittien osalta tilanne ei ole lopulta sen kummempi kuin tähänkään asti.
Britit hamstraavat jo välttämättömyystarpeita sopimuksettomaan eroon valmistautuen. Se voi olla liioittelua, mutta valitettavasti ei lainkaan epärationaalinen reaktio.
Kello käy ja tuskaantuminen kasvaa myös EU:ssa. Brexitissä on yhä kaikki auki, huonolla tavalla.
Toivossa on pakko elää, heikossakin – kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Mutta jatkuva epävarmuus ei tiedä hyvää Euroopan, eikä varsinkaan Britannian taloudelle.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Millos Heikki se kp-trendi alas alkaa? Olet ennustanut sitä jo helmikuun puolivälistä alkaen.
Aika hidasta on mutta ei ne liikkeet nopeita yleensä olekaan. Euroopassahan osinkokausikin vaikuttaa nyt, kurssit eivät yleensä putoa yhtiöllä ennen kuin osinko irtoaa.
Palaan asiaan viikonloppuna.