Finanssikriisin opetukset koronakriisille 1

Pankkipaniikkia ei nyt ole, eikä tule

Jokainen talouskriisi on omanlaisensa. Mutta kaikista löytyy myös yhtäläisyyksiä. Vaikka koronakriisille ja sen polkaisemalle poikkeustilalle ei ole vastaavaa ennakkotapausta, muistuttaa kriisi eräin osin finanssikriisiä 2008-2009.

Merkittäviä erojakin toki on myös taloudellisesti. Silti finanssikriisi käy epäilemättä parhaasta kartasta, kun hahmottaa koronakriisin tulevaisuutta.

Finanssikriisi lähti liikkeelle Yhdysvaltojen subrime-luotoista eli surutta jokaiselle kynnelle kykenevälle jaetuista lainoista. Ne kohdistuivat etenkin asuntoihin, mutta muuhunkin, kuten luottokortteihin.

Subrimen päätön ajatus oli, että etenkään asuntojen luotottamiseen ei liity riskiä kenenkään kohdalla, koska asuntojen hintojen loputon nousu kattaa kaiken. Lainoista tehtiin valtavia paketteja, joita myytiin ympäri maailmaa – ja ne kelpasivat hyvin.

Kukaan ei tiennyt pakettien sisältöä. Hajautuksen piti olla turvapuskuri mätiä omenia vastaan.

Rahoitus katkesi kokonaan

Syntyi finanssikriiseille ominainen valtava luottokupla. Pohjoismaat kokivat vastaavan 1990-luvulla seurauksena hurja lama, jota Suomessa vielä syvensi Neuvostoliiton ja sen kaupan kaatuminen. Ei sekään ikuisesti kestänyt sitkeydestä ja pahoista hoitovirheistä huolimatta.

Kuplan puhjettua vähän kaikilla omistavilla instituutioilla oli arvottomaksi muuttuneita luottoja, pankeilla tietysti etunenässä. Luottotappiot olivat valtavat.

Perinteisesti valtiot pelastavat vaikeuksiin joutuneet pankit estääkseen rahoituksen lamaantumisen. Kun investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin Yhdysvalloissa syksyllä 2008, sitä ei rahoituksen kannalta merkityksettömänä pelastettukaan.

Lehmania luotottaneet eivät saaneetkaan rahojaan takaisin valtion takauksella totuttuun tapaan. Syntyi valtava rahamarkkinapaniikki, koska kukaan ei tiennyt, kuka kaatuu seuraavaksi jättäen velkansa maksamatta.

Korot räjähtivät taivaaseen, eikä rahaa saanut kovaankaan hintaan esimerkiksi pankkien välisessä luototuksessa. Rahavirta kaikissa muodoissaan on talouden verenkiertoa. Se hyytyi täysin.

Kyse ei vain rahan hinnasta

Tässä tilanteessa sekä keskuspankit että valtiot loivat samanlaiset valtavat ja kirjavat elvytyspakettinsa kuin nyt. Tuolloin ne sisälsivät myös improvisoituja ratkaisuja kuten pankkien stressitestit, jotka mittasivat kunkin rahoittajan luottojen riskipitoisuuden.

Keskuspankkien tukipakettien tavoitteena oli pitää huolta, että pohjimmiltaan terveet pankit saavat hätärahoitusta niin paljon kuin ikinä tarvitsevat rahavirtojen ylläpitämiseen. Kyse ei ollut siis lainkaan vain rahan hinnasta, vaan sen saatavuudesta.

Rahoituksen kuivuminen johtaa talouden syöksykierteeseen. Kun elinkelposet yritykset ja kuluttajat pistävät lapun luukulle käteispulassa, ketjureaktiona yhä usempi ajautuu samaan tilanteeseen.

Näin kävi 1930-luvun lamassa, joka kestikin vuosia. Sen laajasti tutkitut kokemukset toimivat ohjenuorana finanssikriisissä.

Näin on myös nyt. Etuna voi pitää asetelman tuoreutta.

Arvopapereita tukiostettiin tuhansilla miljardeilla

Tukipaketteihin kuului myös tuhansien miljardien arvopaperien osto-ohjelmia. Keskuspankit hankkivat uskomattomat määrät erilaisia arvopapereita, ennen kaikkea luottoja. Siten helpotettiin sekä luottojen myöntäjien että niiden ottajien asemaa tilanteessa, jossa maksukyvyttömyys levisi kuin kulovalkea.

Yhdysvalloissa poikkeustoimet olivat radikaaleimmat. Keskuspankki Fed omisti tuhansilla miljardeilla erilaisia arvopapereita kansalaisten kulutusluotoista alkaen. Monessa maassa keskuspankit ostivat myös pörssiosakkeita hillitäkseen markkinapaniikkia.

Maksukyvyttömiksi ajautuneita suuryhtiöitä otettiin valtion haltuun laajassa mitassa. Yhdysvalloilla valtiolla ei ole koskaan ollut niin suurta roolia taloudessa kuin finanssikriisissä.

Myöhemmin omistukset myytiin takaisin yksityisille sijoittajille. Yhdysvalloissa hätäoperaatiot itse asiassa jättivät valtion lopulta voiton puolelle.

Hallitusten elvytyspaketit kauttaaltaan olivat monimuotoisia ja radikaaleja. Ne pitivät taloutta pystyssä yksityisen sektorin sakatessa pahemmin kuin koskaan sitten 1930-luvun.

Elpyminen oli vauhdikas

Hurjuuteensa nähden finanssikriisi oli ällistyttävän nopeasti ohi. Pörssien lasku loppui maaliskuun alussa, nelisen kuukautta pahimman paniikin jälkeen.

Yleinen ilmapiiri oli tuolloin vielä lohduton, mutta jälkeenpäin havaittiin elpymisen todella alkaneen jo keväällä. Luottamuksen palauduttua talous alkoi pyöriä normaalisti.

Valtioiden velka-aste räjähti. Joissakin maissa velkaantuneisuus pysyi korkeana, joissakin se pitkän kasvukauden aikana tasaantui. Nollakoron oloissa se ei ollut ongelma, vasta korkojen lähtiessä nousuun – mutta siihen meni vuosia.

Koronakriisi on eräin osin huomattavasti erilainen, muttei täysin. Talouden shokki johtuu epidemian vastaisista toimista, jotka leikkaavat rajusti kysyntää ja tuotantoa.

Näin oli finanssikriisissäkin, mutta toisesta syystä. Koronataantuman kesto riippuu ennen kaikkea epidemian hillitsemisessä onnistumisessa. Aasian perusteella kyse on muutamista kuukausista. Suomen onneksi vastatoimet alkoivat suhteellisesti kohtalaisen aikaisin.

Libor kellarissa

Taloustoimillakin on ratkaiseva vaikutus etenkin pidemmällä aikavälillä. Tilapäinen shokki voi muuttua krooniseksi. Sitä estetään hätätoimilla.

Nyt akuuttina ongelmana ei ole luottotappioiden aiheuttama rahoituskriisi. Tappiota on varmasti edessä yritysten ja kuluttajien maksuvaikeuksien takia, mutta lähtötilanne ei ole lainkaan yhtä vaikea.

Pankit ovat paljon paremmassa kunnossa kuin finanssikriisin roihahtaessa. Roskaluottoja ei varmasti ole likikään samanlaisia määriä, ja finanssikriisin seurauksena nostettujen vakavaraisuusvaatimusten ansiosta pankkien taseet ovat pääpiirteissään kunnossa.

Rahoittajat eivät ole kaatumassa, eikä sitä kukaan pelkää. Pankkien välistä luototuksen hintaa kuvaava libor-korko lähestyy nollaa, samaa tasoa kuin se oli finanssikriisin pohjassa paniikin jo hellitettyä.

Libor on lähinnä ammattilaisten tuntema hyvin tärkeä indikaattori. Mitä korkeammalle se nousee, sen kalliimpaa on pankkien keskinäinen rahavirta. Ja se rassaa myös heidän asiakkaitaan.

Myös euribor ja valuutat vakaita

Samanlainen indikaattori on kaikille tuttu, kuluttajalainojen viitekorkona käytetty euribor. Lehman-paniikissa 12 kuukauden euribor kiskaisi hurjaan viiteen prosenttiin eli rahasta tuli todella kallista kaikille.

Tuolloin käteistä hätäisesti kaipaavista pankeista sai todellakin tuollaisia määräaikaistalletusten korkoja. Puolen vuoden päästä se jo huvitti, koska hätätoimien ansiosta kaikki korot, niin libor kuin euribor, laskivat nopeasti ja voimakkaasti.

Rahamarkkinapaniikeissa ja pitkäkestoissa taantumissa dollari vahvistuu, kun sijoittajat hakevat epätoivoisesti turvaa reservivaluutasta ja Yhdysvaltojen valtionlainoista. Japanin jeni käyttäytyy samoin samasta syystä.

Tätä ei ole nyt tapahtunut. Valuuttamarkkinat ovat pysyneet jokseenkin rauhallisena.

Valtioiden kassa ei ehdy

Eli rahamarkkinapaniikista ei nyt ole tietoakaan millään suunnalla. Sekin viittaa huolen tilapäisyyteen.

Korot ovat jo valmiiksi matalat, eikä luottamuspulasta näy merkkiäkään. Keskuspankkien tukipaketit pitävät huolta, ettei sitä synnykään.

Rahapolitiikassa on siten kyse paljon muustakin kuin ohjauskorosta, joka on nyt tietysti tylsiintynyt ase. Se ei kuitenkaan tee keskuspankeista kädettömiä.

Ei myöskään valtioista. Niiden tukipaketeilla on koronakriisissä samanlainen rooli kuin finanssikriisissä: shokin vaikutusten pehmentäminen.

Valtioiden velka-aste raju kasvu on tukitoimien seuraus kuten finanssikriisissäkin. Mutta nollakoron oloissa se ole ongelma. Ja keskuspankit pitävät huolta, että valtioilla ei varmasti kassa ehdy missään oloissa.

Karmeaksi menivät ajat. Toivotan kaikille terveyttä ja kestämistä!

Pörssihaukka jatkaa entiseen tapaan ilman pakottavia esteitä. Tämä sarja jatkuu lähipäivinä. Samoin esittelyyn tulee kriisikestävyydeltään todella kovaluokkainen kotimainen yhtiö.


8 thoughts on "Finanssikriisin opetukset koronakriisille 1"

  1. Mervi sanoo:

    Minulla ei ole paniikkia, vaikka kurssit ovat painuneet alas. Heikin opetukset ovat opettaneet, että alamäen jälkeen nousu alkaa. Minun sijoitussuunnitelma on kestoltaan noin 5-10 vuotta.

    1. Heikki Ikonen sanoo:

      Kiitos viisaasta kommentista, Mervi!

      Tästä syystä juuri korostan markkinariskin kanssa elämistä ja nimenomaan pitkällä aikajänteellä ja matalariskisiä yhtiöitä seulomalla. Kriisejä ei voi välttää, mutta hyvät yhtiöt toipuvat ja monet kestävätkin ne yllättävän hyvin.

      Riskialttiit yhtiöt ovat toinen luku. Siksi Pörssihaukka yrittää välttää niitä kaikin tavoin.

      Kyllä tämä tästä, kuten sodan etulinjassa kokenut Mauno Koivisto tapasi sanoa.

  2. teija sanoo:

    Kysymys ei ole siitä etteikö tämä kriisi joskus loppuisi vaan siitä kuinka alas mennään ennen sitä. Se on raaka fakta, että menetettyä talouskasvua ei saada koskaan takaisin, vaan kasvu jatkuu normaalisti pohjilta.

    Elintasoa tuhoutuu pysyvästi. Se on tapahtunut monen kriisin aikana ja tapahtuu nytkin. Itse en usko V-tyyliseen nousuun vaan enemmänkin hitaaseen kasvuun pohjilta.

    Toivottavasti saan edes pitää työpaikkani.

    1. Heikki Ikonen sanoo:

      Se on valitettavasti totta, Teija, että menetettyä kasvua hätätoimet eivät tuo takaisin. Mutta sukelluksen kesto voi silti jäädä lyhyeksi. Se tietysti riippuu epidemian hillitsemisestä. Ja taloustoimien onnistumisesta.

      Jos yritykset pysyvät pystyssä, kysyntä elpyy, koska ongelmana eivät ole vaikkapa yli-investoinnit. Kun elämä palaa raiteilleen, palveluihin kohdistuu luultavasti kovakin kysyntäpaine, joka nyt patoutuu.

      Vahinkoa tietysti syntyy, mutta parhaassa tapauksessa se ei kestä kauan. Näistä enemmän vähän ajan päästä.

      Toivon, että sinä ja kaikki saavat pitää työpaikkansa. Ja jos ei, että lomautukset jäävät lyhyiksi.

  3. Matti Mertojoki sanoo:

    Itsekkään en usko V-tyyliseen nousuun, mutta yleensä paniikissa sukelletaan turhankin syvälle. Uskoisin, että tällä hetkellä hyvien yhtiöiden hinta pompsahtaa rysähdyksen jälkeen aimo harppauksen ylöspäin, joskin vuoden vaihteen lukemiin ei pitkiin aikoihin päästä.

    1. Heikki Ikonen sanoo:

      Pääpiirteissään tällainen on omakin odotus, joskin elpymisen vauhtia on vaikea arvioida. Se riippuu monesta tekijästä.

      On tässä kuitenkin lohdullisiakin puolia, tai ainakin niiden mahdollisuus. Tästä enemmän varsinaisissa jutuissa.

  4. Matti Mertojoki sanoo:

    Itse olen seurannut mielenkiinnolla taas kullan hintaa. Äkikseltään voisi luulla, että katastrofin sattuessa kullan hinta pompsahtaa reippahasti ylöspäin. Näinhän sattui esimerkiksi Iranin ja USA:n tilanteen kiristyessä viime vuonna, kun laivoja pysäyteltiin.

    Nyt kuitenkin kullan hinta laskee!? Itse epäilen syyksi sen, että ”isot pojat” myy kultaomaisuuttaan pois ja valmistautuu paluuseen osakemarkkinoiden hulluille päiville.

    1. Heikki Ikonen sanoo:

      Totta, kullan kuten monen muunkaan paniikkien turvasataman hinnat eivät ole liikkuneet kuten ne tekevät juuri rahamarkkinakriiseissä.

      Syyt ova tietysti aina vähän arvailua, mutta tämäkin osaltaan minusta myös kertoo, että kriisin kestoa pidetään rajattuna. Eikä se kaikessa kamaluudessaan sisällä ainakaan samoja epävarmuustekijöitä kuin finanssikriisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2020 © Pörssihaukka