Fed otti remmin kouraan
Fed pistää lompakkonsa ruuvin kireälle
Viikon ja koko kesän odotetuimpia talousuutisia saatiin eilen, kun Yhdysvaltojen keskuspankki päätti ohjauskorostaan kovassa inflaatiopaineessa. Se nousee kertalaakista 0,75 %-yksikköä, ensimmäistä kertaa noin paljon lähes kolmeen vuosikymmeneen.
Nosto vei keskuspankin ohjauskoron haarukkaan 1,5-1,75 %. Se ei sinänsä ole paljon, mutta lisää on luvassa, ei kuitenkaan yhtä suuria kertanostoja. Kovaa päätöstä osattiin odottaa inflaation kiehuessa.
Vuoden loppuun mennessä ohjauskoron odotetaan kapuavan noin kolmeen prosenttiin tai vähän ylikin, kovin luku sitten finanssikriisin. Sitä tasoa povaili Ruotsin keskuspankin johtaja eilisessä tulossadossa, joskin ehkä hiukan maltillisempaa.
Ennusteita reivataan
Lisääkin nostoja on luvassa. Fed kuten muutkin keskuspankit joutuvat lunastamaan uskottavuutensa inflaatiovahtina, koska jo inflaatio-odotusten voimistumisella on seurauksensa muun muassa palkkaneuvotteluissa.
Ei joku 3% ohjauskorko paljon ole historian raameissa, mutta rassaisi jo kuluttajia ja yrityksiä, etenkin raskaasti velkaantuneita. Ja veisi pois lainarahaa pörsseistä – kuten on jo varmasti tapahtunut tulevaa ennakoiden.
Tulevaisuuteen näkeminen on kuitenkin aina vaikeaa. Fed on joutunut reivaamaan ennusteitaan aika lailla, nyt ikävään suuntaan: inflaatio on voimakasta, mikä leikkaa talouskasvua.
Fedin mukaan kysyntä Yhdysvaltojen taloudessa jatkuu kuumana ja työmarkkina vahvana, mutta tämäkin skenaario voi joutua telakalle äkkiä. Suhdanteet taittuvat ripeästi työmarkkinaa myöten Yhdysvaltojen joustavassa taloudessa.
Markkina reagoinut jo pitkään
Tilannekuva voi olla aivan toinen jo vuoden lopussa. Rahapolitiikan vaikutus vie kyllä aikansa, mutta markkinat ovat sitä jo ennakoineet etukäteen.
Yhdysvaltojen 30 vuoden asuntolainan korko on keikkunut päälle viidessä prosentissa muutaman kuukauden lähdettyään ripeään nousuun vuoden alussa. Käsikynkkää hississä ovat tulleet valtionvelkojen korot, jotka asettavat pohjan muille koroille.
Merkille pantavaa on, että osakemarkkinat lähtivät alas tasan samassa syklissä kuin markkinakorot ylös. Tämä cocktail tapaa ennakoida taantumaa tai ainakin kunnon laskusuhdannetta.
Ja varsinkin osakeindeksien upotessa korviaan myöten. Nythän jenkki-indeksit kuten niistä laajin Russell 3000 ovat tulleet alas jo päälle 20% eli ovat teknisestikin määriteltynä laskumarkkinassa – eikä tämä kolmas laskuaalto ole vielä mielestäni ohi.
Russellin syöksyt eivät tapahdu ilman talouden reipasta jäähtymistä
Pörssiromahdus tarkoittaa taantumaa
Tuossa yhden tutkimuslaitoksen grafiikka havainnollistaa pörssien ja taantumien kytköksestä, SP500-indeksi lähteenä. Taantumat näkyvät harmaina palkkeina.
Grafiikan sadan vuoden jänteen takia indeksin sukellusten mittakaava hahmottuu hiukan heikosti, mutta riittävästi kuitenkin kertoakseen oleellisen: kun osakkeet tulevat tarpeeksi paljon alas, käsissä on lähes aina taantuma.
SP500:n kunnon pudotukset tarkoittavat lähes aina taantumaa
Onko tämä riittävä laskumarkkina taantumalle, vaikea sanoa, mutta taatusti talouskasvu ainakin takkuaa. Pörssit, joita pyörittää isoin raha valtavine tietolähteineen, reagoivat siihen hyvin herkästi reaaliajassa.
Näin voimakkaissa ja kauan kestävissä liikkeissä ei ole koskaan kyse markkinapsykologiasta. Kyllä takaa löytyvät kivenkovat fundamentit.
Kuluttajakin nakkelee jo niskojaan
Nyt vaikkapa yksityinen kulutus, joka on modernissa taloudessa suurin yksittäinen kansantuotteen komponentti, on taantunut Yhdysvalloissa vuoden alusta asti pudoten toukokuussa jo miinukselle. Sen heijastevaikutus koko talouteen on merkittävä.
Jenkkikuluttajien into on hapantunut inflaation kiihtyessä
Kuinka ollakaan, SP500:n harkinnanvaraisen kulutuksen sektorikohtainen osakeindeksi on tullut alas täsmälleen yhtä jalkaa. Suurten kauppakonsernien hallitsema kooste vajosi jo 35% alle syksyisen ATH:nsa.
SP500:n kulutussektori-indeksi heijastaa tarkkaan kaupan kehitystä
Eli markkinat ison rahan kipparoimana reagoivat kehitykseen reaaliajassa. Tilastot tulevat aina jäljessä. Eivätkä vain tämän detaljin osalta.
Voimakas laskusuhdanne tai vallankin taantuma muuttaa taas talouden isoa kuvaa. Kokonaiskysynnän vähentyessä hintapaineet laskevat, ja tarpeeksi ruma suhdanne nostaa työttömyyttä.
Se viimeistään pakottaisi Fedin reivaamaan linjaansa, sillä sen kaksiosaisen mandaatin toinen osa on työllisyyden ylläpito. Se voi tinkiä siitä kovassa inflaatiossa, muttei tavanomaisessa parin prosentin tuntumaan pudonneessa.
Rakentaminen hiipuu
Suhdanteen vahvaa rapautumista todistavat myös sen käänteille herkät ja aiemmin jo käsitellyt sahatavaran hinta ja rakennusalan ETF. Molemmat putosivat jo koronaa edeltävälle tasolle.
Vaikka rakentamisen osuus Yhdysvaltojen kansantuotteesta ei ole kuin nelisen prosenttia, heijastavat sen liikkeet hyvin yleistä suhdannetta. Ja suunta on edelleen alas.
Asuntolainan korkokaan ei ole enää noussut enää pariin kuukauteen. Kysynnän hiipumiseen sekin viittaa.
Joko asuntolainan koron nousu taittui? Aivan mahdollista
Eli aika varmasti rahapolitiikka kohtaa taas uuden tilanteen, oman arvion mukaan jo vuoden loppuun mennessä. Näin syklit aaltoilevat.
Taantuma tervehdyttää taloutta
Joksikin aikaa riesanamme saattaa olla stagflaatio eli reippaan inflaation ja heikon kasvun jakso, höystettynä korkeilla koroilla. Mutten usko seoksen pitkäikäisyyteen.
Taantumat ovat epämiellyttäviä, mutta ne myös tervehdyttävät ylikuumentunutta taloutta. Sen takia tätä ilmeisesti ovella kolkuttelevaa kannattaa tervehtiä hymyssä suin.
Surkeaksi sen tekisi vain pitkä kesto. Mahdoton tietää ennalta kenenkään, mutta historian perusteella se ei ole todennäköistä.
Joten iisisti vaan. Tämä vuosi sujunee apeissa merkeissä sijoitusten kannalta, tuskin kauemmin.
PS: Juuri tulleen tiedon mukaan Yhdysvaltojen rakentaminen upposi liki 15% toukokuussa, alimmilleen sitten koronamontun. Tämä ei ole tietenkään pätkän vertaa yllätys jutun aineiston perusteella.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.
