• Sijoitusstrategiat

Varo velkaisia kasvusyklisiä: tapaus Norwegian

Sekä sykliset että kasvuyhtiöt ovat parhaimmillaan loistavia sijoituskohteita, mutta myös pahimpia väärän aikaan ja hintaan ostettuna. Erityisen riskialttiita ovat sykliset kasvuyhtiöt – jos kasvu on rahoitettu velalla. Ja aika usein se kuuluu tämäntyyppisten yhtiöiden kuvaan.

Norjalaisen halpalentoyhtiön Norwegianin tarina finanssikriisin jälkeen on tyypillinen ”mopo lähtee käsistä”. Kymmenen vuotta sitten lama muokkasi muutenkin murrosta kokenutta lentoliikennettä siten, että perinteisten täyden palvelun lentoyhtiöiden asiakkaat siirtyivät laumoina halpakilpailijoille.

Menestyksen juovuttama Norwegian loi hurjan investointiohjelman. Paikallistoimijasta kasvoi Euroopan kolmanneksi suurin lentotyhtiö. 2009 jälkeen liikevaihto on noin kuusinkertaistunut – mutta todella kovaan hintaan. Kuten kertoo osakekurssikin.

Velkakasvu on erityisen vaarallista syklisille

Lentoliikenne on erittäin syklinen ja pääomavaltainen ala. Suhdanteet heittelevät niin kysyntää kuin kustannuksia. Matalasuhdanteessa tappiot ovat arkea, koska kustannukset eivät oikein jousta.

Kapealla katteella toimivassa lentoliikenteessä etenkin polttoaineen hinta rassaa pahasti kannattavuutta, kun samaan aikaan koneet lentävät vajaina. Eikä reittejä voi perua.

Pääomavaltaisten alojen yleinen ongelma on mittavien investointien tarve ja rahoitus. Jos aiot kasvaa, täytyy hankkia kallista kalustoa. Mitä enemmän tarvitset velkavipua investointeihin, sen kovemmaksi nostat riskikerrointa.

Pahin tilanne syntyy, kun laskusuhdanteessa kannattavuus laskee rahoitusmenojen pysyessä ennallaan. Vaikka liikevoittoa vielä kertyisi, kiskovat lainojen korot tuloksen pahasti miinukselle.

Maksuvaikeuksien myötä koko yhtiö voi joutua vaakalaudalle. Edessä voi olla omaisuuden pakkomyyntiä väärässä raossa, tulipalo-osakeantia pilkkahintaan, sun muuta omistajan kauhuelokuvaa.

Ei niinkään seksikäs ala

Lentoyhtiöt ovat historiassa erityisen konkurssiherkkä sektori ilman julkista tukea. Pelkästään tämän ja viime vuoden aikana kupruja on listattu kolmekymmentä. Alaa pidetään seksikkäänä, mutta bisneksenä se on sitä varsin vähän.

Taloudellisesti parhaatkin yhtiöt, kuten Ryanair, tuskailevat samojen ongelmien kanssa matalasuhdanteessa. Ryanair on kuitenkin pysynyt kirkkaasti voitolla. Sen kannattavuus kuuluu sektorinsa aateliin.

Hiukan yllättäen velkaantuminenkin on maltillista, joten Ryanair kestänee tulevatkin suhdannekuopat. Vaikkei sekään niiltä välty.

Ongelmayhtiöt ovat usein kokemattomia. Norwegian ei ole aivan märkäkorva aloitettuaan jo 1993, mutta kaukana konkarista verrattuna vaikkapa tärkeimpiin alueellisiin kilpailijoihin kuten Finnairiin ja SAS:iin, saati isompiin eurooppalaisiin kantapeikkoihin.

Norwegianinkaan liiketoiminta ei itsessään olisi vielä pahasti kuralla ilman hurjia investointeja ja pääomakustannuksia. Se on yleinen vaiva lentoyhtiöillä – myös Aasiasta kasvua janoavalla Finnairilla on suhteellisen paljon velkaa, muttei Norwegianin tasoa.

Raskas velkaongelma aina paha ratkaista

Velkojat ovat ikävää ja kärsimätöntä väkeä. Jos kassa kuivuu ja vapaan kassavirran tulevaisuus näyttää huonolta, rynkyttävät he äkkiä ovea. Siitä syntyvä meteli rummuttaa samaa tahtia alas syöksyvän osakekurssin kanssa.

Saattaa tällainen syöksykierre oietakin, mutta harvoin tuskitta. Omistajan kannalta pahimpia vaihtoehtoja on luottojen muuttaminen osakepääomaksi, jolloin luotottajat käytännössä ostavat yhtiön puoli-ilmaiseksi. Yhtiö pelastuu, vanhat omistajat eivät.

Näin kävi vastaavalla tarinalla norjalaiselle öljynporausyhtiölle Seadrillille, joka on viimeinen paha kompurointi omalla kohdallani sijoittajana. Yhtiön pääomistaja John Fredriksen oli Euroopan rikkaimpia ihmisiä ja alansa todellinen vanha kettu.

Hänen lempinimensä oli Big Wolf, Iso Susi. Sikäli osuva, että hukka peri häneen luottaneet.

En unohda sen opetusta. Jos yhtiöllä on pahoja velkavaikeuksia, parempi kiertää koko roska.

TA riskimetodi sekin

Harrastin nuorempana aika laillakin tällaisilla pelaamista, kun päässä oli liikaa höyryä ja liian vähän kokemusta. Toki parhaassa tapauksessa tyrkyllä on hurjia pikavoittoja, jos onnistuu hankkimaan osakkeet juuri sopivasti ennen velkaongelmien jollain tapaa myönteistä ratkeamista.

Mutta todennäköisyydet siihen ovat aika olemattomat ilman jonkin sortin sisäpiiritietoa. Sen käyttö on laitontakin, mutta harvalla piensijoittajalla moista edes on käytössään.

Tekninen analyysikin on melkoinen miinakenttä velkayhtiöiden kanssa. Indikaattorit voivat jysähtää palasiksi hetkessä, kun lupaavalta näyttänyt velkaratkaisu murenee.

Stockman on tästä hyvä esimerkki. Teknisesti se on näyttänyt lupaavalta erinäisiä kertoja kymmenen vuotta jatkuneen alamäkensä aikana, mutta ajoittaisia nousuja ovat seuranneet aina uudet sukellukset.

Stockmanin toipumisesta on jauhettu vuosia, mutta eipä sitä vain kuulu. Jos se joskus toteutuu, ovat useimmat stokkapelurit ehtineet tärvätä rahojaan osakkeeseen jo kaksin käsin.

Lehto – ei kiitos

Vielä jokin aika sitten sijoittajien lemmikki, rakennusyhtiö Lehto kuuluu tänään samaan sarjaan. En usko Lehdon nousevan koskaan Pörssihaukkaan edes pelipaperiksi, vaikka sellaista ovat asiakkaat siitä vähän toivoneet.

Ja vaikka Lehdolla kasvavan syklisen houkuttelevia puoliakin on. Mutta velat ovat aina arvaamaton tekijä yhtiön tarkkaan tuntevillekin.

Ja rakentaminen jos mikä on suhdanneherkkä ala. Toki molempiin suuntiin – mutta pitkäksi venyvä suhdannekuoppa lyö taloudeltaan heikot rakentajat helposti kanveesiin. Pysyvästikin.

Samat riskit kohdistuvat kaikkiin pahasti velkavetoisiin yhtiöihin, olipa takana syy tai kolmas. Rahoitusjärjestelyt, etenkin tuoreen osakepääoman pumppaukset yhtiöön, rassaavat aina jo olevia omistajia.

Mutta pahinta jälkeä ne tapaavat tehdä syklisissä. Jos velkaa on ryystetty suhdanteen huipulla takki auki, tuppaavat housut kastumaan alamäessä.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

---