Perinteisen arvosijoittamisen kriteereillä täytyy keskittyä korkean tasearvon eli P/B-luvun sekä mieluusti matalan velka-asteen osakkeisiin, koska se on turvallista ja takaa parhaat pitkän aikavälin tuotot. Näin voi toki olla, ainakin parhaassa tapauksessa.
Mutta mitään yleispätevää sääntöä siitä ei voi laatia, kaukana siitä. Heikko tasearvo ja velkaan suhteutettu vaatimaton oman pääoman määrä eivät estä yhtiötä tekemästä vankkaa kassavirtaa. Mikä on hyvän sijoituskohteen ensisijainen kriteeri.
Erikoisimpia esimerkkejä tästä löytyy joistakin hyvin vähän pääomaa vaativista ja korkeasti kannattavista yhtiöistä, muun muassa tupakkateollisuudesta. Vaikka kyse on todellakin teollisuudesta eli tehtaita ja muita konkreettisia tuotantofasiliteetteja vaativasta alasta.
Tupakkateollisuudessa kauan toimineet yhtiöt eivät useinkaan tarvitse kummoisia investointeja ja kiinteää omaisuutta. Tuotantoprosessit ovat aika yksinkertaisia. Tuotteiden menekki perustuu niiden ominaisuuksiin ja brändiin.
Silti yhtiöt voivat olla kohtalaisen velkaisia, koska helposti halpaa rahaa saavana ne voivat nostaa velkaa näennäisesti jopa tappavat määrät ongelmitta. Pörssihaukan suositusyhtiö Philip Morris eli PM on tällainen. Se ei ole ainoa lajissaan, aika harvinainen kuitenkin.
PM:llä on velkaa 30 miljardia eli aika lailla liikevaihtonsa verran. Suhde on sama kuin Coca-Colalla.
Philip Morrisilla on toimintansa luonteen vuoksi niin vähän omaa pääömaa, että sen D/E-luku on negatiivinen. Sillä on siis enemmän velkaa kuin omaisuutta. Teknisesti PM olisi suoritustilassa ainakin eräiden valtioiden lainsäädännön mukaan.
PM:llä ei kuitenkaan ole todellisuudessa velkaongelmaa – koska se hitusen hiipuvallakin liikevaihdolla on edelleen erittäin kannattava yhtiö. Sen liikevoittomarginaali on tyrmäävästi liki 40 prosenttia.
Noin 30 miljardin liikevaihdosta kuluu investointeihin, capital spending, vain noin miljardi. Luku ei ole oleellisesti muuttunut vuosiin, joten tuskin investointitarpeet merkittävästi kasvavat lähivuosinakaan.
PM:n vuotuinen vapaa kassavirta, free cash flow, on tällä hetkellä vähän päälle kahdeksan miljardia. Coca-Colan tapaan PM voisi maksaa velkansa joissakin vuosissa, jos liiketoiminnan luonne ei radikaalisti muutu.
Mutta PM:n ei tarvitse kiirehtiä velan kanssa, koska sen korkomenot ovat alle miljardin vuodessa. Coca-Colan tapaan se liitää valovuoden päässä velkaongelmista kannattavuuden pysyess entisessä kuosissa.
Philip Morrisilla vastaavaa omaisuuden näennäistä kasvua ei synny. Vähäisten investointitarpeiden ansiosta se voi keskittyä jakamaan vapaata kassavirtaansa osinkoina. Tase ei turpoa, omistajien kassa senkin edestä.
Omistaja voikin kasvattaa omaa tasettaan ostamalla osingoilla lisää osakkeita. PM:n nykyisellä osingolla omistajan pääoma tuplautuu reilusti alle kymmenessä vuodessa, jos osinko jatkaa hitusenkin nousussa.
Ja samalla tietenkin osinkovirta. Josta syntyy osakesijoittamisen viimekätinen tuotto. Niin toimii korkoa korolle -tekijä.
PM:n kaltaissa osakkeissa mensietelmä rullaa erityisen tehokkaasti, koska osinkotuotto on korkea ja kasvaakin kohtalaisesti. Vipua syntyy kiitettävästi vuosien mittaan.
PM:n kasvupotentiaali on rajallinen, eikä tupakkateollisuudelta haasteita puutu. Nykyisenkaltaisilla numeroilla PM on kuitenkin erittäin matalariskinen ja osingonmaksukykynsä ansiosta tuottoisa osake kurssikehityksestä riippumatta.
Yhtiön tuotteet kuuluvat sektorinsa suosituimpiin. Tupakan asema on toki hiipumassa monesta syystä, mutta ala myös panostaa uusiin vähemmän haitallisiin tuotteisiin.
Tupakkateollisuus paksuinen kassoineen on myös luonteva kumppani nousua tekevälle kannabisalalle. Yritysostoja nähtäneen tulevaisuudessa, jos vain hinnoittelu sen mahdollistaa.
Philip Morris keikkuu varmasti fuusioiden keulaporukassa. Sen takaavat huima kannattavuus ja velanhoitokyky. Vaikka tasearvo viittaa ihan muuhun.
(EDIT: Philip Morris osti 2023 ruotsalaisen savuttomista tuotteistaan kuten nuuskasta ja nikotiinutyynyistä tunnetun Swedish Matchin.)
Sarjassa on neljä osaa: yksi, kaksi, kolme ja neljä.