• Sijoitusstrategiat

Stockmannin liri ei jää ainoaksi

Perinteinen kauppatalomme Stockmann hakeutuu yrityssaneeraukseen. Korona runteli asiakasvirran ja velkojen hoito on nykytilanteessa mahdotonta.

Vaikka yrityssaneeraus ei ole vielä konkurssi, sekin saattaa olla edessä. Saneeraukseen tosin pääsevät vain yhtiöt, joiden katsotaan olevan elpymiskelpoisia, mutta prosessin lopputulosta voi vain arvailla. Ei se omistajan kannalta varmasti järin valoisa ole.

Surullinen on itsekin aikoinaan omistamani kauppatalon kohtalo. Toisaalta se on raakuudessaan terveellinen muistutus ongelmaisten yhtiöiden riskeistä sijoituskohteena.

Stockmann on taistellut monien vaikeuksien kanssa jo vuosia avainlukujen sukeltaessa. Liikevaihto ja kannattavuus ovat sakanneet kaupan murroksessa, johon Stockmann reagoi kehnosti.

Velkataakasta muotoutui aina vaarallisempi. Kriisin iskiessä siitä tuli jo giljotiini, kuten jo pari viikkoa sitten lyhyesti ounastelin. Prosessi oli todella nopea.

Käänteiden kalastus aina riskistä

Stockmann on esimerkki yhtiöstä, joka on saanut viime vuosina eri suunnilta suosituksia potentiaalisena käänneyhtiönä ja hinnaltaan halpana. Tällaista riskiottoa harrastavat laskevat ripeän elpymisen ja riittävän alas pudonneen osakekurssin varaan.

Parhaassa tapauksessa arvio voi osua – ja kiskoa osakekurssin vauhdikkaastikin ylös. Mutta riskitkin ovat valtavat. Oman kokemukseni mukaan vakaviin vaikeuksiin joutuneet yhtiöt eivät hevin nouse.

Ja riskipaperien hinnoittelu on käytännössä mahdotonta. Nyt on helppo sanoa, että Stockmann ei ollut halpa missään kohtaa sukellustaan.

Tällaista kriisiä oli tietysti mahdoton ennakoida – mutta kriisejä ja laskusuhdanteiuta eri muodoissaan sinänsä ei. Niitä tulee ennen pitkää.

Stockmannin syöksykierre alkoi jo eurokriisin loppuvaiheessa noin 2013. Liikevaihto ja kannattavuus ovat sukeltaneet pahasti jo vuosia. Osinkoa irtosi viimeksi kyseisenä vuonna.

Riskejä kannattaa varoa ennalta

Tällaisenkin synkän putken katkaiseminen on toki mahdollista, mutta sen varaan on varmasti riskialtista laskea.

Tämä ei ole jälkiviisautta, koska sijoituskursseillani olen ottanut jo vuosia esiin Stockmannin erittäin riskipitoisena sijoituksena. Pitkät vahvat perinteet eivät jossain vaiheessa enää ole toimiva indikaattori, jos kelkan kääntyminen viipyy vuodesta toiseen.

Pörssihaukan suositusyhtiöksi Stockmannin kaltaisilla avainluvuilla ei ole mitään asiaa. Sijoittamisessa on riittävästi riskiä ilman, että niitä varta vasten niskaansa haalii.

Kriisien iskiessä ongelmayhtiöt uppoavat laitanaan. Paras tapa varautua on karttaa jo valmiiksi vaarallisia yhtiöitä. Sekään ei aina riitä, mutta auttaa kummasti.

Tulipalomyynti on surkea sauma

Stockmann tuo myös esiin kriiseille ominaisen ongelman velkojen kaatuessa niskaan. Vaikka yhtiöllä olisi arvokasta omaisuutta, kuten tässä tapauksessa muotitalo Lindex, on raju taantuma kehnoin mahdollinen paikka sitä kaupitella.

Asiaa on käsitelty jossain määrin sarjassa Taseen rooli Pörssihaukan suosituksissa. Kirjanpitoon merkityt omistusarvot, tai yleinen käsitys niistä, eivät jokseenkin varmasti pidä kutiaan tulipalotilanteessa.

Pakkomyyntihinnat ovat surkeat kaikelle omaisuudelle, kun potentiaaliset ostajat kärvistelevät itsekin kassansa kanssa. Jos sellainen löytyykin, niin neuvotteluasema on taatusti raadollisen hyvä myyjään verrattuna.

Ei auta ruikuttaa, että vuoden päästä tilanne olisi parempi kriisin helpottaessa.

Finnairissa riski kova

Erilaiset rahoitusjärjestelyt saattavat pelastaa toki yhtiön. Mutta tällaisessa tilanteessa on tyypillistä, että yhtiön omitus siirtyy pääpiirteissään velkojille hinnalla, josta ei jää olemassa oleville omistajille mitään.

Tätä riskiä on vaikea arvioida ja hinnoitella myös niissä yhtiöissä, jotka jokseenkin satavarmasti sinänsä pidetään pystyssä. Vaikkapa Finnair ei yhtiönä kaadu, valtio pääomistajana pitää siitä huolen.

Mutta jo valmiiksi velkaisen yhtiön hätärahoitus lisää taakkaa. Korkomenot ovat jo valmiiksi raskaat. Vaikka hätäluottojen ehdot ovat tavallisesti erittäin edulliset, ei riski silti katoa.

Kuinka käy omistuspohjan, jos valtion on kaadettava Finnairiin satoja miljoonia? Ei yllättäisi, jos tuki muutettaisiin pääomaruiskeiksi, jossa valtion omistuspohja laajenee muiden omistajien osuuden samalla pienentyessä.

Pääomitus muuttaa omistuspohjaa

Näin kriisiyhtiöitä tavataan rahoittaa. Ja valtion pääomistamassa ja hätärahoittamassa yhtiössä toisten omistajien asema on varmasti se vähäpätöisin murhe, kun poliittisia päätöksiä tehdään.

Finnairin kohdalla tämä ei ole ennuste, mutta taatusti mahdollisuus. Lentäminen jatkuu koronan jälkeen, mutta se ei automaattisesti tarkoita Finnairin omistajien olevan turvassa.

Tämä tietysti koskee mitä tahansa pahasti velkaista yhtiötä. Stockmann ei jää ainoksi. Jokunen isompikin raato on ilman ihmettä edessä, vaikka koronakriisi helpottanee vuoden loppupuolella.

Olen aikoinaan osallistunut konkursseihin otettuani tietoista riskiä näennäisesti halvoilla ja pahasti velkaisilla yhtiöillä. Oletukseni oli, että paraneva suhdanne ja kirjanpidollisen omaisuuden määrä riittävät turvallisuustakeeksi.

Nämä kokemukset määrittelevät edelleen Pörssihaukan riskiä kaihtavia suosituksia. Ongelmia on omillekin suositusyhtiöille tiedossa, mutta vaikeuksien karttaminen jo ennalta ehkäisee yleensä katastrofit.

---