Osakkeet ovat sinänsä hyvä velkasijoituksen kohde – muun kuin markkinariskin osalta. Se ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma kuin tilapäisesti, ja silloinkin vain pakkomyyntitilanteessa, joka on vältettävissä varotoimilla.
Pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat hyvin ja turvallisesti, kun noudattaa riittäviä reunaehtoja. Osakkeita on helppo ostaa ja myydä pienin kustannuksin täsmälleen haluamiaan määriä, mikä on tärkeää riskinhallinan kannalta.
Riskien karsiminen on menestyksen kivijalka ylipäänsä. Velkasijoittajan täytyy kiinnittää siihen erityistä huomiota.
Hajautus on osakesijoittamisen ylivertainen riskihallinnan keino. Osakkeiden valinta on yhtä tärkeä elementti, mutta varmimpiinkaan yhtiöihin keskittyvän sijoittajan ei pidä tinkiä hajautuksesta.
Yksittäiselle yhtiölle voi tapahtua mitä tahansa. Etenkin velkasijoittajan on hakattava se kalloonsa kymmenen kilon lekalla.
Mitä enemmän ottaa velkaa ja riskiä, sen tärkeämpää hajauttaminen. Vähänkin suuremmat summat kannattaa jakaa kymmeniin yhtiöihin.
Äkkirikastumisen tavoittelu isolla velkavivulla ja kapealla hajautuksella on vaikeuksien kerjäämistä. Se myös luo hirveän paineen yhtiöiden ajautuessa ongelmiin – tai vain osakekurssien sukeltaessa.
Laaja hajautus vähentää riskiä ja henkistä painetta. Kaikilla yhtiöillä ja osakkeilla ei mene huonosti yhtä aikaa edes kriiseissä, kuten korona todistaa.
Kun ainakin osa osakkeista pärjää kaikkina aikoina, helpottaa se hermojen säilyttämistä. Omat tyhmät virheet ovat iso riski etenkin velkarahalla. Elämänlaatukin säilyy salkun tuskailun vähentyessä.
Velkarahalla on mietittävä tarkasti omat sijoitustavoitteensa, johon vaikuttavat monet henkilökohtaiset tekijät. Nuoremmille on luontevaa keskittyä aikaa vaativiin kasvuyhtiöihin, jos velanhoito ei vaadi tuhtia osinkovirtaa – sitähän kasvuyhtiöt harvoin tarjoavat kuin useamman vuoden perspektiivissä.
Varttuneemmat tapaavat arvostaa kunnon osinkoja viimeistään sijoitusten kulutusvaiheessa. Se on hyvä lähtökohta velkasijoittamiseen.
Korkean osingon yhtiöiden kurssikehitys harvoin päätä huimaa, mutta niiden käteistuotolla voi hoitaa korot ja kenties vähän lyhennyksiäkin. Vähimmän vaivan tie velkasijoittamisessa onkin keskittyä korkean osingon osakkeisiin.
Salkkuun voi säätää vaikkapa noin neljän prosentin osinkotuoton, joka ylittää jo selvästi korkomenot mielekkäässä velkasijoittamisessa. Jos ei, marginaali ja korko ovat liian korkeat.
Silloin velkasijoittaminen kannattaa unohtaa. Hyödyn, riskin ja taloudellisen rasituksen suhde nousee liian korkeaksi.
Amerikkalaiset osinkoyhtiöt ovat velkasijoittamiseen ihanteellisia, koska ne maksavat osinkoa neljästi vuodessa, jopa useammin. Sillä ei ole suurta käytännön merkitystä verrattuna vuosittaiseen osinkoon, mutta tilille jatkuvasti kilisevä käteinen antaa selkänojaa.
Ja varsinkin kurssien rytistessä. Kuten ennen pitkää tapahtuu. Koville se ottaa aina, mutta etenkin velkasijoittamisen alkumetreillä.
Jos rankasti velkavivutetun salkun markkina-arvo rojahtaa kymmeniä prosentteja muutamassa viikossa kuten tapahtui lopputalvesta, yöunet voivat jäädä vähiin.
Hermostuminen on varmin tapa tehdä kalliit virheet. Sitä ei voi ylikorostaa.
Markkinamyrskyiltä on käytännössä mahdoton suojautua. Ei kannata kuvitella sen onnistuvan vaikkapa jatkuvalla bear-johdannaisten käytöllä. Se tulee pitkän päälle aivan liian kalliiksi.
Osakkeiden jatkuva treidaaminen turvallisuuden nimissä on vaikeaa varsinkin kokemattomalle, ja kustannukset nousevat korkeiksi. Pelaamista varten sijoituslainaa ei kannata varsinkaan ottaa.
Turvallisuuden hakemista kyseisillä suojaustoimilla en suosittele. Sitä markkinoivat välittäjät ajavat omaa etuaan. Ilmaisia lounaita ei ole, varsinkaan finanssimarkkinoilla.
On vain tiedettävä ikävään rakoon jossain kohtaa joutuvansa. Siihen täytyy varautua hyvällä hajautuksella.
Artikkelin osat yksi ja kolme.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.