Inflaation ja korkojen suunta pysyy sijoituspohdintojen keskiössä vielä jonkin aikaa, mutta ainakin Pörssihaukka on jo hyvän aikaa pitänyt niiden suuntaa selvänä: alas. Vaikka teollisuusmaiden – ja etenkin Yhdysvaltojen – taloudet ovat osoittaneet yllättävänkin hyvää hinta- ja korkorallin sietokykyä.
Mutta rahapolitiikkaa vaikuttaa viiveellä. Nyt taas yksi tärkeä indikaattori, euroalueen yhdistetty ostopäällikköindeksi eli Composite PMI, kilkuttaa suhdanteen jos ei vielä jäätymistä niin ainakin reipasta jäähtymistä.
Kyseinen indeksi mittaa ostopäälliköiden odotuksia sekä teollisuudessa että palveluissa. Jälkimmäiset ovat jo kuukausia kannatelleet taloutta paljon suhdanneherkemmän teollisuuden vajottua apatiaan.
Jo palveluidenkin lempeälle kesätaivaalle purjehti ukkosrintama. Sen PMI-lukema 51 viittaa vielä nippa nappa kasvuun, mutta yhtä alhaalla indeksi käy vain muutaman kerran vuosikymmenessä.
Palvelut kestävät tyypillisesti suhdannevaihteluja paljon teollisuutta paremmin. Niidenkin hyytyessä taloudessa jyllää kunnon matalapaine.
Teollisuuden PMI painui jo todella tylyyn lukemaan 42,7. Alempana se on käynyt vain finanssi- ja koronakriisin pohjilla. Yhtä syvällä se ei siis kyntänyt edes eurokriisissä reilu kymmenen vuotta sitten.
Yhdistetty ostopäällikköindeksi osoitti lukemaa 48,9. Alle 50 viittaa taantumaan tai ainakin heikkoon kasvuun lähiaikoina.
Tämä tuskin vielä vaikuttaa EKP:n torstaina julkaistaviin rahapolitiikan päätöksiin. Ohjauskorko nousee 0,25% – mutta siitä eteenpäin näkymä peittyy jo sakeaan sumuun.
Kuten eilen totesin, EKP:n inflaatiohaukatkin vihjailevat jo kiristämisen päättymisestä. Data ratkaisee, ja Pörssihaukan ennusteiden mukaisesti se kyllä vihjaa inflaation reiluunkin hidastumiseen vuoden loppupäässä.
Tuottajahinnat ovat jo sukeltaneet kautta maailman (ja Pörssihaukan analyysi aiheesta ylittänyt uutiskynnyksen valtamediassa). Euroopan ostopäällikköindeksi vahvistaa inflaationäkymän.
Composite PMI:n liikkeet osuvat aika hyvin yksiin inflaation kanssa. Koronamonttu tätä luonnollisesti alleviivaa, mutta ilman sitäkin keskinäisriippuvuus käy aika selväksi.
Ja taas kerran päätelmäksi muovautuu: suhdanne laahaa, mutta sijoittajan kannalta inflaation ja korkojen suunta on nyt oleellisempi tulokulma. Koska korkojen laskiessa kysyntä virkistyy ja näin etenkin suhdanneherkkä teollisuus.
Ja kuten eilen aihetta perattiin Stora Enson ankean osarin valossa, hyvin syklinen metsäsektori tarpoo polvia myöten suossa. Suhdanteen vaikeus korostuu sen luvuissa.
Suossa ähisee myös Pörssihaukan jonossa odottava verrokki UPM, sillä saman sektorin yhtiöitä suhdanteet nostavat ja laskevat samalla tavalla. Toiminnoiltaan monipuolisempaa UPM:ää eivät tosin yhtä tuimasti kuin Storaa.
Vaan ankea on myös UPM:n Q2. Liikevaihto pysyi sentään ennallaan, kun se Storalla romahti -22%.
Mutta tuotteiden huippuhintojen ja matalien kustannusten siivittämän vertailukauden liikevoitosta ja osakekohtaisesta tuloksesta haihtui -71%. Metsätuotteiden hinnat vajosivat pohjille, asiakkaiden varastot pullistelevat.
Kiinteät kulut kuitenkin nousivat 147 miljoonaa euroa. Osittain syynä olivat kasvuhankkeet ja isot huoltotoimet, mutta kova rasite silti, kun kvartaalin vertailukelpoinen liikevoitto jäi 114 miljoonaan.
Oman ja sijoitetun pääoman tuotot romahtivat pariin prosenttiin, kun UPM on kyennyt pitämään ne vuositasolla vähän päälle kymmenessä prosentissa 2015 alkaen tuottavuutensa parannuttua. Se kuvaa laskusuhdanteen voimaa.
UPM:n EBIT-liikevoittomarginaali oli kuitenkin yhä +10% eli paljon parempi kuin Storalla. Kustannusten hallinta toimii siis verrokkiaan paremmin hankalassakin raossa.
Paremman kannattavuuden ohella UPM on kasvanut kilpailijaansa paremmin. Näistä syistä UPM vielä nousee Pörssihaukkaan, Stora ei.
Kahdesta samankaltaisesta yhtiöstä molempia ei kannata listalle ladata, vaan valita parempi. Arvio siitä voi toki pettää, mutta UPM täyttää sen kriteerin aika selvästi Pörssihaukan mittareilla.
Ja UPM:hän on epävirallisesti ollutkin jo Pörssihaukassa, tosin listan ulkopuolisena pelipaperina. Tuoden ihan mukavan noin +10% voiton vajaassa vuodessa – vaikka osta-suositus osui pahaan rakoon vähän ennen Venäjän murharetkeä.
UPM onkin toiminut Pörssihaukan teknisten menetelmien näyteikkunana. Tämän roolin se sai jo pari vuotta sitten, kun arvioin Nalle Wahlroosin ladanneen kymmenen miljoonan posansa väärässä raossa ihan vain TA:n perusteella.
Ei osto järin hyvin osunut – kuvaten syklisten hankaluutta sijoituskohteena. Jos yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja Suomen ilmeisesti rikkain sijoittaja sohlaa ajoituksen kanssa niin haastetta riittää muillekin.
Mutta se ei Pörssihaukkaa pelota. Sykliset jos mitkä tarjoavat parhaassa tapauksessa tekniselle analyysille paraatioven mahtivoittoihin raivoisilla liikkeillään.
Metsäosakkeet kuuluvat sen lajiin eturiviin. Mutta ajoitusten pettäessä ne voivat samppanjan sijaan kuskata pöytään repullisen hapanta turskaa.
Se vaara alkaa olla UPM:ssä jo olematon. Listalle nousu lähestyy. Luultavasti se toteutuu vielä tänä vuonna.
Aivan toista maata edustavat defensiiviset yhtiöt, etenkin parhaat. Suhdannevaihteluista ne eivät paljoa tiedä kuin lähinnä kustannuksissaan.
Pepsillä sekään ei kummoista murhetta ole tuottanut. Liikevoittomarginaali on pyörinyt inflaatiomyllyssäkin 15-17 prosentissa, teollisuusyhtiölle mallikkaana.
Q2 bruttokate jopa parani vertailukaudesta, kun liikevaihto koheni suoria tuotantokustannuksia enemmän. Yleiskuluissa inflaatio kyllä näkyi edelleen selvästi, mikä heijastaa palkkakustannusten nousua.
Kokonaisuutena laadukas raportti – Pepsille ominaisesti. Liikevaihto +10,4% ja vertailukelpoinen eps +15%. Liikutaan siis aivan eri planeetalla kuin metsäsektori.
Tässä nyt näkyy radikaali ero defensiivisten ja syklisten yhtiöiden välillä yleisessä matalasuhdanteessa. Tietysti dynamiikka toimii toisin päin noususuhdanteessa.
Silloin syklisten luvut paranevat kohisten, kun taas defensiiviset jatkavat suhdanteista vapaita latujaan. Tämä ero sijoittajan tulee ymmärtää perinpohjin etenkin syklisiin sijoittaessaan, mutta muutenkin.
Kvartaalin eps 2,09 dollaria on oikein hyvä ja yhtiö odottaa vahvan menon jatkuvan. Kuluvan vuoden liikevaihdon pitäisi parantua +10% ja epsin +12%.
Pörssihaukka ei kyseenalaista ennustetta. Pepsin liiketoiminta on todella luotettavaa, etenkin sen laajennettua yhä enemmän juomista napostelupuolelle.
Suolapaloihin keskittynyt yksikkö Frito-Lay tuo yli neljänneksen liikevaihdosta ja puolet liikevoitosta!
Juomapuolella Pepsi panostaa sokerittomiin tuotteisiin ja terveellisiksikin luokiteltaviin mineraalivesiin. Yhtiö haistelee kuluttajien trendejä kuten pitääkin, eikä vain luota ikivanhojen brändiensä vetovoimaan.
Liikevaihdon kehitys kertoo strategian toimivan mallikkaasti. Etenkin huomioiden jo valmiiksi vankka markkina-asema. Pepsi on jo yli 90 miljardin liikevaihdollaan maailman suurin elintarvikeyhtiö Nestlen kanssa.
Pepsin pitäisi tehdä epsiä jonkin matkaa yli kahdeksan taalaa tänä vuonna. Rapea luku suhteutettuna Pepsin alle 140 taalan osakekurssiin sen noustua Pörssihaukkaan helmikuussa 2021 eli 2,5 vuotta sitten.
Osake maksaa jo 190 taalaa. Osinkojen kanssa tuotto noin +50% – eikä paljon ole tarvinnut puristella. Jatkossakaan.
Kirsikaksi kakkuun Pepsi on ollut Pörssihaukan ykköslappu osto- ja potentiaalisten lunastusrakojen suhteen osumatarkkuudeltaan. Se on tuonut noin +10% pikavoittoja parin kuukauden sijoitusajoilla.
Koska Pepsi kuuluu teknisen analyysin paraatiosakkeisiin. Tehden sitä edelleen, sillä seuraava lunastuspaikka lähestyy taas hyvää kyytiä.
Defensiivisten osakkeiden ajoitus ei ole likikään niin vaativaa ja riskaabelia puuhaa kuin syklisten. Mutta kyllä se onnistuessaan niidenkin tuottoa mukavasti tai jopa oleellisesti parantaa.