Outokumpu ei kuulu Pörssihaukan suositusyhtiöihin, eikä sellaiseksi varmasti koskaan tule. Ei varsinkaan pitkään salkkuun, mutta sykliseksi pelipaperiksikin kynnys on todella korkea. Kyseessä on harvinaisen epävarma yhtiö jopa raskaan teollisuuden mitassa, jossa niistä ei sinänsä pula ole.
Outokummun surkea Q3 ei yhtiön historian näkökulmasta mitään erikoista tarjoa, sillä tälle äärimmäisen ailahtelevalle terästehtaalle hyvien ja huonojen suhdanteiden välinen ero on ollut aina raivoisa. Nyt ovat taas niin liikevaihto kuin kannattavuus ottaneet kyytiä oikein tosissaan.
Rajusti syklisille yhtiöille on ominaista, että liikevaihdon pudotessa kulut eivät jousta likikään samassa mitassa, joten seurauksena on kahden suuntainen paine tuloskunnolle. Ja se tarkoittaa jopa miinusmerkkiä viivan alla, kuten Outokummulle on käynyt pitkin viime vuosikymmeniä jatkuvalla syötöllä matalasuhdanteessa.
Se kuuluu alan luonteeseen, mutta Outokumpu on lajissaan pahimpia. Sen kannattavuus ei ole hyvissäkään suhdanteissa kummoinen, joten riskiä tämän yhtiön kanssa riittää, niin hienolta kuin johtava asema ruostumattoman teräksen tuottajana kuulostaakin.
Nostan aina sijoituskursseillani Outokummun esimerkiksi yhtiöstä, johon etenkään kokemattoman sijoittajan ei pidä koskea kepilläkään, koska se on pitkässä salkussa aika sataprosenttisen varmasti surkea paperi halvallakin ostettuna.
Vaikka hyviäkin suhdanteita tulee, huonot ovat sitten karmaisevia. Outokumpu on vanhoja omistavia rassaavine osakeanteineen ja repaleisine osinkoineen Helsingin pörssin karmaisevimpia sijoituskohteita etenkin kokoluokassaan.
Kaikille tämä ei kuitenkaan ole edes yhtiön taustojen perusteella selvää. Hyvässä suhdanteessa Outokumpu kuuluu analyytikkojen suosikkeihin, koska sitä saa yleensä näennäisen halvalla. Tällaisen vuoristoratayhtiön hinnoittelu on kuitenkin liki puhdasta lottoa, koska tappioputkien venymistä ja syvyyttä on mahdoton arvioida.
Outokumpu on riskitasoltaan valovuoden päässä vaikkapa kaikkina aikoina kohtalaisen kannattavasta osinkokoneesta Nokian Renkaista. Sellaista yhtiötä voi ostaa suhdanteita murehtimatta, vaikka toki sykliset olisi paras ostaa ja myydä pitkien trendien taitteissa.
Outokumpu on aivan toiselta planeetalta. Silti muun muassa Kauppalehti määritteli Outokummun oikein sijoittajan peruspaperiksi. Sen pitäisi järjen mukaan viitata juuri pitkän salkun varmaan kohteeseen. Väite on tämän yhtiön kohdalla pikimustaa huumoria.
Ja tietysti arvio putkahti liki markkinan huipulla. Osake maksoi toukokuussa 2017 vajaan kahdeksan euroa, ja hätäisen arvion perusteella hinta vaikutti halvalta kyykättyään vasta kunnolla. Se oli kuitenkin pitkän laskumarkkinan alkusoitto.
Ei niiden arviointi tietysti helppoa ole kenellekään, ja virheitä tulee kaikille. Mutta sykliset ovat laji, jonka erityisvaatimukset pitäisi tietää etenkin julkisia vihjeitä jakavan. Ja varsinkin Outokummun kaltaisen hullunmyllyn kohdalla.
Parhaassa tapauksessa Outokummun kaltaisella pelipaperilla voi tehdä kovat nousut – jos sen ostaa pohjasta ja myy aika äkkiä vastaan tulevalla huipulla. Mutta se on todella vaikea laji tällaisen kurayhtiön kohdalla.
Ja etenkin, jos sitä yrittää tehdä fundamentaalisin perustein. Nytkin Outokumpu povaa yhä vaikeita aikoja. Suhdanteen todellinen taittuminen kuitenkin tapahtuu ennen kuin yhtiö itse sitä on maailmalle kailottamassa.
Tästä näkökulmasta on toki kiintoisaa, että kehno raportti otettiin markkinoilla vastaan maltillisesti. Teknisen analyysinkin perusteella Outokummun pohjat saattavat olla lähellä.
Tällaisen yhtiön kanssa riskit ovat kuitenkin aina toista luokkaa kuin kaikissa suhdanteissa kannattavien ja vakaata osinkoa maksavien syklisten. Pelipapereilla voi taikoa pöytään kaviaaria, mutta myös läpihapantunutta turskaa. Outokummun kanssa useimmat sijoittajat ovat herkutelleet jälkimmäisellä.