Niin ne syklit heiluvat ja yllättävät housut nilkoissa etenkin suhdanneherkillä aloilla, kuten metsäsektorilla. Vielä viime syksynä sijoittajat ja analyytikot ihastelivat metsäyhtiöiden hienoa kuntoa ja kurssirallia. Se oli keskeisessä roolissa Helsingin pörssin vahvassa vedossa suhteessa muun Euroopan indekseihin, jotka olivat ajautuneet laskumarkkinaan jo 2018 alussa.
Itse arvioin sektorin ylikuumentuneen syksyllä sekä teknisin perustein että historiallisesta kokemuksesta. Metsäsektorilla syklit heittelevät kysyntää ja vielä enemmän kannattavuutta. Heikoimmissa suhdanteissa tappiovuodetkin ovat tavallisia, ja ainakin tulokset ropisevat urakalla.
Liikevoittomarginaalin puolittuminen on arkea vakaammillekin metsäyhtiöille, kuten viime vuosien ykköselle UPM:lle. Tässä laskusuhdanteessa ei käy yhtään kummemmin, jos pörssit ovat vähänkään hajulla suhdannekierrosta. Tavallisesti ovat.
Metsäyhtiöiden osakekurssien syksyllä alkanut ja osinkorallin katkaisema hurja sukellus on syönyt jo noin puolet niiden markkina-arvosta. Ei mitään uutta auringon alla. Sykliset yhtiöt ovat ja pysyvät vaikeina pelipapereina muun kuin osinkotuoton osalta.
Kurssikehityksestä kiinnostuneen täytyy holdaamisen sijaan ostaa ja myydä oikeaan aikaan. Puhtaasti fundamenttien pohjalta se on erityisen haastavaa.
Kurssiromahdus ja suhdanteen pudotus ovat hätkäyttäneet analyytikkoja, mutta metsäyhtiöt saavat nyt ostosuosituksia edullisuutensa ansiosta. Vaikkapa Inderes antoi ostosuosituksen Metsä-Boardille, koska se on halpa suhteessa pitkän aikavälin odotuksiin ja tasearvoon nähden.
En pahasti riitauta. Mutta jo pari kuukautta sitten 27.3. Inderesin perusanalyysi oli sama. Osakkeen hinta oli vain tuolloin noin 30 prosenttia korkeampi.
Fundamenttianalyysin kannalta molemmat arviot olivatkin yhtä perusteltuja. Maaliskuussa talven kurssisukelluksen jälkeen osake näytti halvalta suhteessa uutisperäisiin odotuksiin. Yhtiö tai oheisinformaatio ei odottanut liiketoiminnallista dramatiikkaa.
Ja tietysti se näyttää vielä halvemmalta nyt, kun maaliskuun hinnastakin on sulanut kohta puolet. Mutta maaliskuun ostot tekevät nyt kipeää.
Kenelläkään sijoittajalla ei ole käytössään rajattomat käteisvarat. Jos osakkeita on ostanut maaliskuussa saati aiemmin hyvien näkymien tuudittamana, harvalla paukkuja on enää lisäostoihin – varsinkaan yhteen yhtiöön, jota on jo tankannut ihan väärään aikaan.
Alennusmyynnit on toki helppo tunnistaa pörssien romahtaessa. Mutta on radikaalisti eri asia osata niihin varautua. Hypeen taskunsa tyhjentänyttä vain kirvelee katkerasti huomata, että nyt saisi halvalla.
Tästä syystä Pörssihaukka on hyvin tarkka ja varovainen ostosuosituksissaan. Jos osake ei ole teknisen analyysin kannalta ostokelpoinen, ostosuositus ei irtoa, vaikka osakkeen fundamentit kuinka mukavilta näyttäisivät. Suosituksia ei voi tyrkyttää miten sattuu inflatoimatta niiden arvoa.
Itse arvioin vielä toukokuun alussa jutussani ”Pudotus Helsingissä jatkuu” Metsä-Boardin jatkavan vielä alemmas, vaikka takana oli jo raju 50 prosentin pudotus kympistä viiteen euroon. Nyt osake maksaa neljä euroa, joten oman ennusteeni jälkeen hinnasta on yhä kadonnut 20 prosenttia lisää – kuukaudessa.
Jos Metsä-Boardia on salkkuunsa kaavaillut, niin jo muutaman satasen position kanssa on säästänyt Pörssihaukan tilausmaksun odottamalla ohjeistuksen mukaisesti. Ostojen ajoitus on pitkäaikaisellekin sijoittajalle oleellinen osa pärjäämistä.
Ja kurssisukelluksen jatkuminen pistää miettimään, mikä sen takana oikein on. Niidenkin, jotka eivät millään usko markkinoiden kulkevan uutisten edellä.
Eivät pörssit 50 prosentin sukelluksia ilman syytä tee. Metsäsektorin suhdanne on heikentynyt ratkaisevasti. Se tietää tulosten saavan kyytiä. Paljon enemmän kuin alan asiantuntijat syksyllä odottivat.
Episodi kuvaa, miten vaikeaa suhdanteiden ja suhdanneherkkien yhtiöiden arviointi on fundamenttipohjalta. Taitteet tulevat aina puskan takaa alaa ammatikseen päivittäin seuraavillekin.
Yhtiöiden omat arviot ja uutiset eivät loikkia ennakkoon kerro. Markkinat tuntuvat kulkevan omia latujaan, mutta niillä onkin paremmat tietolähteet.
Teknisen analyysin silmin metsäyhtiöt eivät ole olleet ostokelpoisia vuoteen. Viime syksynä niiden osakekurssit ylikuumentuivat aivan poikkeuksellisesti. Se viittaa aina hyvin vahvasti kovaan korjausliikkeeseen. Sellainen totisesti iskikin.
Kyse ei ollut osakkeiden ylihinnoittelusta tarjolla olevien fundamenttien suhteen. Eivät ne kalliita olleet toteutuneisiin tuloksiin nähden. Mutta jo marginaalien kimpoaminen historiallisiin korkeuksiin kertoi, ettei moinen meno kauan kestä – syklisillä yhtiöillä. Niiden kannattavuus on aina heitellyt rajusti.
Sama kuvio nähdään kohta. Tämän vuoden kannattavuuslukemat ropisevat alas. Pörssien reaktio osoittautuu oikeaksi.
En ole metsäyhtiöistä järin kiinnostunut, sen verran vaatimaton on ollut niiden pitkän aikavälin kasvukyky. Mutta toki sopivaan hintaa markkinan pohjassa ne tarjoavat hyvän potentiaalin pohjimmiltaan vakaina ja vakavaraisina yhtiöinä. Silloin ne ovat hyviä sijoituskohteita muutamaksi vuodeksi.
Joko on se hetki? Ei se tietysti hinnoittelun puolesta ylettömän kaukana ole – järjen ja historian mukaan. Osinkotuottokin todella alkaa olla kohdallaan, kuten Inderes toteaa.
Mutta teknisen analyysin perusteella metsän pudotus ei ole vieläkään ohi. Sen mukaan tilanne on yhtä ilkeä kuin 2011. Tuossa taantumassa metsäyhtiöt olivat helisemässä. Marginaalit puolittuivat pariksi vuodeksi.
TA:n perusteella jotain samankaltaista on edessä. Joten ainakaan reippaita pitkäkestoisia nousuja ei kannata sen mukaan odottaa aikoihin.
Fundamenttien kannalta se voi tuntua jo oudolta – eivät kai loistavat metsäyhtiöt niin huonoon happeen ole menossa? Ehkä ei, tai sitten kyllä. Markkinat herkästi liioittelevat, mutta näin rajut liikkeet eivät varmasti kumpua vain psykologiasta.
Pörssihaukka ei anna vieläkään metsäsektorille ostosuositusta. Sukellus ei välttämättä uppoa oleellisesti syvemmälle, mutta saattaa sen tehdäkin. Sektorin osakkeiden pohja ei tässä joka tapauksessa vieläkään ollut.
Sillä, vaikka kyse olisikin rajusta ylireaktiosta, niin markkinat kuitenkin päättävät osakkeiden hinnoittelun. Jos virta puskee alemmas, niin sitten puskee.
Markkinapaniikin iskiessä juuri sykliset ottavat tavan mukaan kovinta kyytiä. Pelon iskiessä myyntinappi paukkuu herkästi, ja hienot fundamenttianalyysit lentävät roskakoriin. Tekniselle markkina-analyytikolle se on arkea, joka todistettiin taas kerran.
Mutta hyvä niin. Alennusmyynneistä parhaat nousut tehdään. Tosi sellainen on jo tähtäimessä metsän kohdalla. Mutta optimaalinen ostopaikka on aika varmasti tuonnempana.