Kauppalehden pari viikkoa sitten julkaiseman jutun mukaan kotitalouksillamme oli kesällä pörssiosakkeita 45 miljardia eurolla, joista peräti 88 prosenttia Helsingin pörssistä. Yhdysvaltalaiset kattoivat vaivaiset neljä prosenttia.
Vaikka maailman arvokkaimmista yhtiöistä lähes kaikki ovat sikäläisiä. Ja pörssien yhteen lasketun markkina-arvon kasvusta on valtaosa tullut isoista jenkkiteknoista jo vuosia.
Kotimaahan sijoittamisen ylipainotus on yleismaailmallinen ilmiö. Se perustuu turvallisuuden kaipuuseen, jota tarjoaa tuttuuden tunne. Kyseessä on illuusio.
Kotimaisuus ei tee sijoituskohteesta turvallista. Varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä ja nyt geopoliittisten miinojenkin keskelle joutuneessa maassa altistuu erityisille markkinariskeille.
Kuten todistaa parasta aikaa isojen yhtiöiden indeksimme OMX25. Se on pärjännyt vuoden osapuilleen surkeimmin koko maailmassa.
Vaikeina aikoina kansainvälinen raha pakenee riskiseksi koetuilta reunamarkkinoilta ja hakeutuu turvasatamiin. Osakemarkkinoilla se tarkoittaa ennen muuta Yhdysvaltoja, kirkkaasti suurinta ja tärkeintä.
Valtaosa Pörssihaukan yhtiöistä onkin amerikkalaisia. Osuus ei ainakaan pienene jatkossa.
Tunnetuimmat teknojätit suomalaiset ovat kyllä jotensakin löytäneet. Eniten salkuista löytyy Teslaa, Applea, Microsoftia, Alphabetia, Metaa (entinen Facebook), Coca-Colaa, Nvidiaa, Amazonia, Disneytä, Pfizeriä.
Useimmat niistä ovat Pörssihaukan listalla tai jonossa. Mutta ihmeen huonosti sijoittajat ovat bonganneet monet loistoyhtiöt huolimatta tuttuudestaan.
Maailman suurin luottokorttiyhtiö Visa ei sijoituskohteena innosta, vaikka sen kortti löytyy lukemattomista lompakoista. Yhtiö on hyperkannattava, vakaasti kasvava ja todella matalariskinen.
Varsinkin nyt, kun korkeat korot leikkaavat osakkeiden hinnoittelua, myös Visan. Tulospohjaisesti se on samoissa hinnoissa kuin hissiyhtiömme Kone, joka ei pärjää Visalle kasvussa likikään.
Visan osakekurssi on kuusinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Helsingin päälistan yhtiöistä harva voi moisesta edes uneksia.
Eikä syynä ole hype vaan Visan tuloskehitys. Tässä kohtaa Visa on ali- eikä ylihinnoiteltu.
Cokiksen kuuluisa verrokki Pepsikään ei suomalaisia nappaa, vaikka yhtiö on kasvanut jo vuosia historiallista kilpailijaansa selvästi paremmin, yhtenä syynä onnistunut laajentuminen pikkupurtavan puolelle.
Cokis on jäänyt hiukan perinteidensä vangiksi. Sen osakekurssi on vain +10% korkeammalla kuin viisi vuotta sitten, Pepsin +35%.
Pepsillä on nyt tosin se riesa, että yhtiö jatkaa muutamien päivittäistuotteiden kuten lastenruuan tuotantoa Venäjällä. Rahallisesti sillä ei ole kummoista merkitystä.
Suomalaiset ovat löytäneet ETF-rahastot ja niiden markkinajohtajan Isharesin. Eivät kuitenkaan sen emoyhtiötä BlackRockia.
Varainhoitoyhtiöiden ylivertainen ykkönen on markkina-arvoltaan yli tuplasti Pohjoismaiden suurinta pankkia Nordeaa isompi. Erittäin kannattavan BlackRockin keskituotto per vuosi on ollut tämän vuosituhannen liki +20%.
Ja tuotto paranee tuostakin huomattavasti, jos syklistä osaketta onnistuu kauppaamaan otollisissa raoissa. Edellisessä nousumarkkinassa koronamontun pohjasta 2021 piikkiin kurssi liki kolminkertaistui.
Raskaiden työkoneiden markkinajohtaja Caterpillar on suomalaisille sijoituskohteen tuntematon, vaikka yhtiön laitteita näkee liki jokaisella maansiirtotyömaalla. Konepajat sinänsä viehättävät suomalaisia – mutta vain kotimaiset.
Ne eivät kuitenkaan yllä likikään Caterpillarin tuottoja. Sen osake on palkinnut omistajiaan osingot mukaan laskettuna noin +15% vuosittaisella tuotolla vuosikymmeniä. Tahdilla sijoituksen arvo 50-kertaistuu 30 vuodessa.
Caterpillarinkin tuotto nousee entisestään, jos syklisen yhtiön posat ostaa ja myy sopivissa raoissa. Pörssihaukassa se sai vasta lunasta-suosituksen rasvaisella voitolla.
Caterpillar on ajoitusten kannalta aika kimurantti tapaus, muttei mahdoton. Seuraavaa ostopaikkaa odotellaan sormet syyhyten – tietenkin tekniseen analyysiin luottaen.
Samankaltainen on tuotoiltaan ja jonkin verran luonteeltaan Pörssihaukan listalle alusta asti kuulunut liki satavuotias konepaja Illinois Toolworks. Harva suomalainen sijoittaja tuntee edes nimen, rakentajat kyllä.
Etenkin Paslode-brandin naulapyssyt tekevät kauppansa ammattilaisille. Ne ovat vain murunen todella monipuolisen ITW:n tuotepalettia, mutta kuvaavat hyvin sen laatua.
Vain muutama yhtiö maailmassa on maksanut kauemmin vuosittain kasvavaa osinkoa. ITW:n putki venyy jo häkellyttävään 59 vuoteen.
Sen nykyinen 5,60 dollarin osinko on saman verran kuin osakkeen kappalehinta 1990. Tuolloin siihen sijoitettu kymppitonni olisi kasvanut jo liki miljoonaksi.
Suomalaisia saattaa vierastaa tunnetuimpien yhtiöiden kasvuyhtiöille ominainen matala osinkotuotto. Mutta Atlantin takaa löytyy huippuluokan osinkotykkejäkin.
Maailman suurimpiin teleoperaattoreihin kuuluvan Verizonin osinkotuotto on jo liki yhdeksän prosenttia, todella korkea ja enemmän kuin osinkosijoittajiemme lemmikkien Telian ja Fortumin.
Ja Verizon on nostanut osinkoaan vuosittain kohta 40 vuotta. Telian ja Fortumin suunta on alas.
Verizon on kyllä saanut hiukan nekkuunsa inflaatiosta ja korkeista koroista, mutta alalle epätavallisen matala osingonjakosuhde antaa pelivaraa.
Yritysrahoittaja Main Street Capitalin pitäisi riehaannuttaa osinkosijoittaja. Päälle seitsemän prosentin osinko on jo sinänsä ruhtinaallinen, saati sen kasvettua noin neljä prosenttia vuodessa jo kymmenen vuotta.
Vahvaa turvallista osinkoa tahkoavat myös maailman suurimpiin kuuluvat lääkeyhtiöt Abb Vie, Amgen ja Gilead. Niiden osinko kehittyy selvästi paremmin kuin sinänsä luotettavan osinkokoneemme Orionin.
Suhdannevapaita osinkokanuunoita ovat myös tupakkajätti Philip Morris ja Amerikan suurimpiin kuuluva leipomokonserni Flower Foods. Niiden kysyntä ei talouden tuiverruksissa horjahtele.
Jälkimmäinen on kymmenkertaistanut osinkonsa 20 vuodessa. Kohtalainen rekordi, kun osakkeella saa nyt liki viiden prosentin osingon.
Suomalaisten lempikohteisiin kiinteistöihin voi sijoittaa radikaalisti vaivattomammin kuin ostamalla asunnon. Kaupallisten kiinteistöjen vuokraaja Realty kerää liki neljä miljardia dollaria vuodessa vuokria, nykyisin jo Eurooppaankin laajentuneena.
Yhtiö keskittyy isoihin luotettaviin yritysasiakkaisiin ja on selvinnyt pahoistakin talouskriiseistä kuivin jaloin. Kuukausittain osinkonsa tilittävä Realty on maailman kauimmin osinkoaan nostanut kiinteistöyhtiö.
Osinko on noussut jo toista sataa kvartaalia perätysten. Osinkotuotto kapusi jo yli kuuden prosentin korkotason ahdistamien sijoittajien myydessä osakkeita polkuhintaan.
Noin korkeaa vuokratuottoa on asunnoista vaikea saada kuin nostamalla riskitasoa esimerkiksi asunnon sijainnin suhteen. Hienosti hoidettu Realty taas kuuluu luotettavuudeltaan ykkösryhmään.
Yhtä edullisesti Realtya sai viimeksi finanssikriisissä. Eivätkä olosuhteet ole nyt likikään yhtä karmaisevat.
Osingon luotettavuuden paraatikohteisiin kuuluu New Yorkin energiahuollon monopoliyhtiö Consolidated Edison, todellakin itsensä Thomas Alva Edisonin perustama. Sen katkeamaton vuosittainen osinkohistoria alkaa jo 1800-luvulta!
Con Ed ei vielä houkuta hinnaltaan, mutta teknisen analyysin perusteella hetki lähestyy. Panikoivat sijoittajat työntävät osakkeen parin vuoden välein toistuvaan polkumyyntiin, jolloin osinkotuotto nousee houkuttelevaksi.
Montuista ostettuna osakkeella on Pörssihaukassa napattu rapeat myyntivoitotkin. Ja harvinaisen matalalla riskillä, niin poikkeuksellinen on yhtiön asema.
Ja silti Con Ed on yksityisomisteinen. Julkinen sektori poliittisine sählääjineen ei pääse sotkemaan liiketoimintaa yhtiön sisältä, toisin kuin kotimaisen verrokkimme Fortumin.
Yhdysvaltoja puoltaa kohteena nyt myös valuutta. Tilanne on samankaltainen kuin pari viikkoa sitten käsitellyllä kruunulla, joskin dollarin nousu on jo todellisuutta.
Kesällä alkanut ralli vei kurssin jo viisi prosenttia yli vuoden kestäneen laskumarkkinan pohjan. Nyt liike saattaa taantua joiksikin viikoiksi, pääsuunta tuskin.
Valuuttojen aaltoilu, etenkin dollarin ja euron keskinäinen, kestää tyypillisesti luokkaa vuoden. Edellinen vei yksitoista kuukautta piikistä pohjaan taitteen tultua heinäkuun lopussa.
Dollarin vahvistumisen pitäisi jatkua ainakin ensi kesän loppuun. Tästä enemmän huomenna.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Heikki!
Ihanan positiivinen juttu!
Mikä parasta, minä luotan isoon Dollariin.
Suomi on paras maa asua, mutta raha-asiat pidetään kodin ulkopuolella.
Mervi
Moi Mervi, kiitos! USA on paras kohdemaa valikoimansa ansiosta, hyvää tavaraa on toki muuallakin, mutta rajatummin.
Kysymys. Nyt kun USA:n muutamat teknot on nostanut kursseja niin tarkoitat siis tässä että muihin kannattaisi sijoittaa versus kotimaa. Vai oletko vielä sitä mieltä että nuo esim. 5 suurinta teknoyhtiötä ovat vieläkin hyviä kohteita?
Ajattelen kotimaan pörssiä, joka toki on tuottanut kehnosti pari vuotta – mutta kirjoitit joskus, että on aina takaisin noussut ja tämän perusteella uutena kotimaan sijoittajana kannattaisiko nyt sijoittaa Suomeen nousun toivossa. Tavoite 1-2 vuotta?
Moi Toni, sanoisin sekä että. Tuo juttu oli yleisluontoinen ja tarkoitettu vähän suuremmalle yleisölle, se levisi tiivistettynä tiedotteena STT:n kautta.
USA on aina hyvä kohde, myös teknojen jos muidenkin osalta, jahka vain ovat ostohinnoissa. Eivät hyvät yhtiöt ole koskaan passé siis ohi oman aikansa. Alpahbet ja Microsoft antoivat taas hyvät osarit, niistä pian.
Mutta kyllä Suomestakin ostettavaa löytyy, nyt monet osakkeet ovat todella halpoja. Ja suhdanneherkät kyllä nousevat taas, jos ovatkin suhdannekuopassa nyt. Vaikka jonossa odottavan UPM:n osari oli yhä kehno joskin parempi kuin edellinen, joka tapauksessa aika paranee silläkin, ja kohta se nousee Pörssihaukkaan.
Eli molempi parempi. Pörssihaukka suosittelee niin USA:a kuin Suomea, jahka vain osakkeet houkuttelevat hinnaltaan niin teknisesti kuin fundamentaalisesti.
Hyvä artikkeli taas kerran. Itse sijoitan tällä hetkellä vain suomalaisiin osakkeisiin koska kulut jenkki osakkeissa ovat korkeat (sijoitan rahastojen kautta jenkkipörssiin kyllä), ja tarkoitus on alkaa sijoittaa myös jenkkimarkkinoille heti kun rahaa olisi enemmän laittaa kerralla jotta kulut olisivat järkevät.
En varmaan ole ainoa Suomessa joka jarruttelee sijoittamista jenkkeihin koska kulut suuret. Toki otetaan vastaan vinkkejä mistä kannattaisi ostaa (pienimmät kulut). Myös osa jenkkiosakkaiden hinnoista voi olla syynä, että on helpompi ostaa suomalaisia osakkeita 100e/kk kuin esim. Blackrock tyyppisiä yli 600 dollarin lappuja.
Kiitos Toni! Kulut ovat tosiaan joillakin välittäjillä ongelma, etenkin Nordnetin 15 euron komissio on sikamainen.
Jenkkeihin voi sijoittaa todella edullisesti Degiron kautta, tuo juttusarja vastaa tätä päivää enimmäkseen, komissio sinne on nykyään kaksi euroa mutta edelleen todella halpa.
https://porssihaukka.fi/yleista/kokemuksia-halpavalittaja-de-girosta-1/
Joidenkin osakkeiden korkea yksikköhinta on tosiaan hankaluus, siihen ei auta muu kuin kerätä rahaa ja ostaa sitten.