Pörssihaukan suositusyhtiöistä suurin osa on ulkomaalaisia. Yksi syy siihen on laatuyhtiöiden kapea valikoima Helsingin pörssissä.
Toinen on hinnoittelu. Laatu maksaa nykyään herkästi liikaa Helsingissä. Tämä näkyy vaikkapa Orionissa, pörssimme ainoassa perinteisessä lääkeyhtiössä.
Orion on sinänsä sektorille tyypillinen yhtiö hyvässä mielessä: erittäin kannattava ja vakaa osinkokone, jota suhdanteet eivät juuri heittele. Turvallinen ja vaivaton omistaa sopivalla hinnalla hankittuna.
Mutta – kärsinyt jo vuosia lähes kroonisesta hintavuudesta.
Vielä viime vuosikymmenen alkuvuosina Orion oli liki ihanteellinen arvosijoitus. Yhtiöllä oli monipuolinen tuotevalikoima ja pieneksi yhtiöksi hyvä markkina-asema etenkin Suomessa.
Suhdannevapaan sektorinsa tapaan myynti heitteli vähän. Korkea kannattavuus ja pääoman tuotto takasivat erittäin turvallisen osingon.
Ja osaketta sai jatkuvasti vähintään viiden prosentin osingolla. Kun kyse oli hissukseen kasvavastakin osingosta, omistajan ei tarvinnut kuin myhäillä.
Tältä osin Orion ei ole muuksi muuttunut, mutta hinta alkoi karata käsistä jo viisi vuotta sitten lääkeyhtiöiden yleisen ostohypen osana. SP500:n terveydenhuoltoindeksi kolminkertaistui finanssikriisin pohjasta viidessä vuodessa, kun sektoriin kohdistui katteettomia kasvuodotuksia.
Kyse ei siis ollut vain Orionista. Mutta se kulki junassa mukana – ja vauhti on pitänyt pois lukien lyhyet alennusmyynnit.
Surkuhupaisin hintapiikki iski 2017 kurssin loikattua 60 euroon ilmeisesti ulkomaalaisten sijoittajien innostuessa varmasta osingosta ja tulospyräyksestä, jollaisia Orion hetkittäin tekee.
Orion on ollut vahvasti kannattavan, mutta liki paikallaan polkevan yhtiön mallitapaus jo kymmenen vuotta. Liikevaihto on hissukseen noussut, mutta hiukan nuutunut kannattavuus on jumittanut tuloskehityksen vajaaseen kahteen euroon osakkeelta.
Hyvin loivaan nousuun se on kyennyt, mutta Orionin vahvuus sijoituskohteena on ollut osinko. Senkään kehitys ei päätä huimaa, eikä korkea osingonjakosuhde mahdollista kummoista kasvua jatkossakaan.
Kansainvälistyneellä ja pienellä Orionilla olisi teoriassa paljon kasvuvaraa, mutta ei siitä ole näkynyt muuta merkkiä kuin ajoittainen hype milloin minkä yksittäisen lääkkeen varjolla.
Näin on käynyt säännöllisin väliajoin sitten 2015. Sijoitusmaailmalle ominaisiksi petollisiksi stooreiksi hehkutus on aina hyytynyt.
Jos yhtiö ei ole kasvanut vauhdikkaasti koskaan tai ainakaan vuosiin, ei se sitä hyvin todennäköisesti tee jatkossakaan. Historian todistusvoima ei ole aukoton, mutta varmasti huhuja parempi.
Ei Orion itsekään odota viime vuosia kummempaa lähitulevaisuudelta. Jo siihen nähden taas riehahtanut ostomania on karannut käsistä.
Nyt kurssia nostaa ainakin koronan aiheuttama lääkkeiden hamstraus ja turvallisten sijoituskohteiden jano. Se on taantumille ominaista.
Tämä näkyy muissakin lääkeyhtiöissä, mutta Orionissa korostetusti – myös Pörssihaukan ulkomaalaisten verrokkien rinnalla. Ilmeinen syy on suomalaisen valikoiman kapeus.
Nykyhinnalla Orionin osinkotuotoksi muodostuu kolme ja puoli prosenttia. Onhan se varsin varmaa tuottoa, mutta hitaasti kasvavalle yhtiölle niin matala, ettei Pörssihaukan suosituksiin ole asiaa.
Ei varsinkaan nyt, kun osinkoaan paljon paremmin nostavia yhtiöitä on tarjolla Orionia oleellisesti halvemmalla taas pilvin pimein. Syklistenkään lyhytaikaisia taantumatuskia ei kärsivällisen sijoittajan kannata murehtia, jos vaihtoehtona on kallis osake.
Ja sektorikohtaiset verrokitkin ovat houkuttelevampia. Vaikkapa Johnson & Johnsonin osinkotuotto jää yhä matalammaksi, mutta yhtiö kasvaakin toisella tavalla.
Pörssihaukan globaalien lääkeyhtiöiden mittakaava antaa myös turvamarginaalia eri mitassa kuin kansainvälisesti pikkuruinen Orion.
Hetkittäin Orionia on saanut halvalla, kuten 2018 kesällä liikevaihdon hiukan nuupahdettua. Sen jälkeen kurssi on taas tuplaantunut eli pompannut ylihintaiseksi.
Ja toki kurssi sukeltaa pahoissa volamyrskyissä toisten tapaan, kuten maaliskuun koronapaniikissa 30 euroon. Mutta silloin ovat halpoja kaikki osakkeet.
Ja alennusmyynti oli äkkiä ohi. Seuraavassa käy luultavasti samoin. Joten Orionia tuskin saa halvalla muulloin kuin myrskyissä, jolloin parempiakin vaihtoehtoja riittää.
Omistin Orionia vuosia, mutta kurssin loikattua viiteenkymppiin jo 2017 möin position pois. Näillä näkymin se ei palaa salkkuun eikä suosituksiin.
Vika ei ole yhtiössä, vaan ilmeisen kroonisesti vääristyneessä hinnoittelussa – josta on tullut Helsingin pörssille liki tavaramerkki juuri suhdannekestävissä yhtiöissä.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.