Pörssien rumba kumpuaa pelosta ja epävarmuudesta
Pelkokerroin näyttäisi tässä markkinassa piakkoin nousevan
Miksi pörssit kaikkine instrumentteineen heiluvat ajoittain niin voimakkaasti? Tehokkaiden markkinoiden teoria, jota valtavirran taloustietelijät suosivat, väittää markkinoiden toimivan niin järkiperäisesti ja matemaattisen tarkasti, että arvopaperien hinnat ovat aina oikeat.
Lyhytkin kokemus markkinoista kertoo ihan muuta. Kaikki omistuskohteet, joista etenkin osakkeet kiinnostavat useimpia sijoittajia, loikkivat levottomina aikoina kursseiltaan hillittömästi. Jo päivätason muutokset saattavat olla useita prosentteja.
Finanssikriisin rajuimmissa pyörteissä olen nähnyt suurten osakeindeksien rytisevän kymmenen prosenttia alas yhtenä päivänä – ja seuraavana saman verran ylös. Muutaman kuukauden aikana jokseenkin vakaiden yhtiöiden kurssit saattavat heitellä kymmeniä prosentteja suuntaan ja toiseen.
Kun jälkikäteen katsoo yhtiöiden taloudellisia lukuja, on usein vaikea havaita syytä kurssikaruselliin. Aidosti tehokkailla markkinoilla hinnoittelu ei olisi niin epämääräistä ja hektisesti muuttuvaa.
Yllätykset kuuluvat sijoittamiseen
Selitys on se, että huolimatta markkinoiden käytössä olevista valtavista tietomassoista, täytyy sijoittajien aina elää epävarmuudessa. Kukaan ei voi olla sataprosenttisen varma mistään taloudessa, vaikka vakaiden yhtiöiden tilanteet eivät yleensä dramaattisesti heittele.
Mutta parhaatkin yhtiöt ovat jossain määrin alttiita yllätyksille. Arviovirheitä sattuu jopa Warren Buffetin kaltaiselle supersijoittajalle.
Talouden ja politiikan instituutioiden päätökset voivat aina tehdä tepposensa. Suhdanteet huojuvat kuukausienkin aikaikkunassa. Luonnonolotkin voivat riepotella taloutta.
Pidemmällä aikavälillä osakekurssien suunnan määräävät yhtiöiden tulokset. Kun ne nousevat, mukana kulkevat kurssit, ja toisinpäin. Mutta lyhyellä aikavälillä epävarmuus ja tunteet vaikuttavat kurssien liikkeeseen merkittävästi.
Lauma seuraa johtajaa
Tämä johtuu osaltaan sijoittajien kuviteltua suuremmasta epärationaalisuudesta ja nopeatempoisista sijoitusstrategioista. Kurssien nousut ja laskut houkuttelevat kaupankäyntiin itsessään, vaikka pikavoittojen tavoittelun ohella järkiperusteita sille olisi niukasti.
Kun markkinoiden trendit aina aikanaan taittuvat, liike kiihtyy spekulaattoreiden juostessa trendin mukana – seuraavaan taitteeseen asti. Aktiiviset treiderit tuntevat ilmiön perinpohjin.
Lauma seuraa johtajaa eli suursijoittajia, jotka kurssien suuntaa hallitsevat volyymeillaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Piensijoittajien epävarmuus onkin jo lähtökohtaisesti toista luokkaa tietovarantojen niukkuuden vuoksi.
Tarkat laskelmat ovat mahdottomia
Epävarmuus on sijoittamisen tosiasia. Se tekee kirkkaista matemaattisista laskelmista mahdottomia. Jo laskelmaan oleellisesti vaikuttava sijoituksen turvamarginaalin määrittely on jokaisen vapaasti päätettävissä. Pelkokertoimen nousut ja laskut ovat siten täysin ymmärrettäviä.
Jokainen sijoitusyhtälö sisältää muutenkin herkästi muuttuvia parametrejä. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen sijoittajan laskelma kurkottaa, sen enemmän numeroihin kaivautuu virheiden mahdollisuuksia.
Vaikkapa yhtiöiden liikevaihdon ja kannattavuuden laskeminen on aina arvio. Ne pitävät harvoin tarkasti kutinsa kapeassakaan aikaikkunassa. Se näkyy jo analyytikkojen ennusteiden ja niiden osumien kirjavuudessa.
Pelkokerroin heittelee
Epävarmuuden seurauksena sijoittamisen pelkokerroin vaihtelee suuresti. Kun markkinoilla on rauhallista, laskelmien riskielementti saa niukasti painoa. Kurssit nousevat huolettomuuden vallitessa. Yhtiöiden arvostuskertoimet kapuavat korkeuksiin.
Kun rauha rikkoutuu milloin mistäkin syystä, epävarmuus nostaa riskielementin laskelmissa etusijalle. Samat vakaat yhtiöt, joita pidettiin hetki sitten pankkiholvin kaltaisena rahan turvasatamana, joutuvat epäluulon kohteeksi.
Kun kaikkea voi tapahtua, pelko ajaa kurssit ajoittain alas. Muutaman kerran vuodessa se tapahtuu kovalla rytinällä, kun paniikkitunnelma alkaa ruokkia itseään.
Epävarmuus on pysyvä fakta
Matematiikasta ei vaivaan ole apua, koska sijoituslaskelmien parametrit eivät ole absoluuttisia, vaan odotuksia. Kun riskien korostus hallitsee laskelmia, yhtiöiden arvostuskertoimet putoavat.
Etenkin suhdanneherkkien yhtiöiden taloudelliset olot voivat muuttua nopeasti. Sen tietäen sijoittajat reagoivat rajusti suuntaan ja toiseen. Silloin strategia on, että parempi katsoa kuin katua.
Pelko ja ahneus vääntävät markkinoilla kättä joka hetki. Milloin on niskan päällä yltiöpäinen optimismi, milloin pessimismi. Sen vuoksi markkinat heiluvat maailman tappiin. Epävarmuus ja sen ruokkimat tunteet eivät minnekään katoa.
