Pari reunahuomiota FIM:n sijoitusanalyysiin

Pitääkö sijoittajan murehtia väestön harmaantumista?

Suomalaisittain suuren finanssitalon FIM:in päästrategi Lippo Suominen perkasi viime viikolla sijoitusnäkymiä tälle vuodelle ja kauemmaskin. Kauppalehdessäkin uutisoidun analyysin odotukset ovat varovaiset, joskaan eivät varsinaisesti pessimistiset.

Tällaiset makrotason analyysit ovat sijoittajien keskuudessa suosittuja, ja finanssitalot jakavat niitä mielellään raskaimman sarjan talousviisaidensa suulla. Painavaa tietoahan ne lähtökohtaisesti tarjoavat, koska analyysien takana ovat kovapalkkaiset ekonomistit tutkimusaineistoineen.

Lueskelin niitä innokkaasti takavuosina. Nykyään ne eivät hetkauta pätkän vertaa.

Syy ei ole ekonomistien ammmattitaidon vähättely, vaan kokemus makroanalyysien hyödyttömyydestä sijoittamisen käytännössä. Ne ovat ongelmallisia monellakin tavalla.

Ensinnäkin, kuten Pörssihaukan huoneentaulussa seisoo, ennusteet ja analyysit kulkevat järjestään jäljessä. Se pätee niin suhdanne – kuin tulosennusteisiin. Analyysitalot näkevät olosuhteiden muutokset aina markkinoita myöhemmin.

Ennusteet eivät näe käänteitä

Se on nähty taas kirjaimellisesti reilun vuoden aikana. Kun pörssit sukelsivat 2019 lopussa hysteerisessä mitassa, suhdanne-ennusteet eivät siitä ennalta mitään tienneet.

Kaiken piti olla hyvin. Yleinen ihmetyksen aihe oli, miksi osakemarkkinat panikoivat. Romahduksen jälkeen alkoi tulosvaroitusten ja heikentyvien suhdannearvioiden aalto – totta kai.

Nyt, kun pörssit ovat kiivenneet jo vuoden vastaten kohtalaisen hyvin omia kokemus- ja TA-pohjaisia odotuksiani, on laskusuhdannemoodi iskostunut isoon osaan sijoittajamaailmaa. Minkä seurauksena puhutaan roskarallista ja markkinoiden ylikuumentumisesta yms.

Eli on tapahtunut tyypillinen suhdannekäänteiden reaktioaalto. Ensin ällistellään osakkeiden outoa sukellusta, jolle ei pitänyt olla perusteita. Sitten kurssien nousua, jolle ei vuorostaan näy syytä.

Kunnes kuulemme tulosten alkaneenkin parantua ja suhdanteen kohentua. Eikä aikakaan, kun sijoittajamaailma ei enää muista laskusuhdannetta olleenkaan. Talouden ja osakekurssien odotetaan taas porhaltavan maailman tappiin.

Seuraavaan suhdannetaitteeseen asti. Jota ennusteet eivät taaskaan näe.

Osakepoimija löytää aina saumansa

Toinen ongelma on, että kohtalaisen osuneidenkin arvioiden hyötyarvo on sijoittajalle hyvin kyseenalainen. Esimerkiksi Suomisen näkemykseen hintavahkoista osakkeista ei ole sinänsä vaikea yhtyä laajalla tasolla.

Sen takia Pörssihaukan ostosuosituslistaa hallitsevat nyt odota-suositukset. Ja vaikkapa SP500-indeksi on historian näkökulmasta kallis, kuten äsken aiheesta keskustelimme.

Tällaisissa laajapohjaisissa arviossa on vain se ongelma, että osakepoimijan kannalta tilanne ei ole koskaan yksioikoinen. Hintavia osakkeita löytyy jokseenkin aina, rajuimmat markkinapaniikit pois lukien, mutta mielekkäänkin hintaisia on aina tarjolla huolellisella kampaamisella.

Osuvistakaan makroanalyyseista ei ole osakepoiminnassa juurikaan iloa. Vaikkapa talouskasvun pidemmän aikavälin tahmeus väestön ikääntymisen takia saattaa pitää kutinsa – vaikka ei siitäkään täyttä varmuutta voi olla.

Entä jos se onkin totta? Moinen tieto ei yksittäisten yhtiöiden valintaa kokemukseni mukaan mitenkään helpota. Yleisellä tasolla vaimeaksi jäävä talouskasvu saattaa merkitä yhdelle yhtiölle kenties paljonkin, toista se ei hetkauta millään tavalla.

Herpaantuako harmaantumisesta?

Eikä vaikkapa väestön harmaantumisesta voi tehdä kovinkaan hyödyllisiä johtopäätöksiä. Tätähän on jo kauan pidetty hyvänä syynä sijoittaa terveydenhuoltosektoriin: iäkäs väki tarvitsee sen palveluja.

Kysyntää varmastikin riittää – mutta onko niille palveluille maksajia, jos aktiivi-ikäinen väestö ei suostu palvelujen rahoittajaksi? Jos eläkkeitä ja terveydenhuollon budjetteja leikataan?

Entä kuinka käy alalle, jos poliittisella tasolla tartutaan yhtiöiden katteisiin terveydenhuollon kustannusten pudottamiseksi? Tätä keskustelua käydään jatkuvasti ympäri maailman.

Ja liikkuivatpa nämä makrotrendit ja poliittiset virtaukset miten tahansa, niiden vaikutukset yksittäisiin yhtiöihin ovat aina tapauskohtaisia. Osakepoimijan on hyvin vaarallista laskea niiden varaan suuntaan tai toiseen, ellei luota itse yhtiöön – tai ole luottamatta.

Luottamus tai sen pula ei voi nojata kuin numeroiden murskaamiseen. Muu on arvailua ja uhkapeliä.

Varo hurmaa syystä riippumatta

Oma lukunsa on vielä se, että vaikka jokin makroanalyysi osuisi todellakin hyödyttäen kokonaista toimialaa kohtalaisen kollektiivisesti, sijoittajan on kyettävä tulkitsemaan yhä kohteiden hinnoittelu. Jos kaikki ovat jo ehtineet apajille, ylikuumentuminen syö osakkeiden tuottopotentiaalin.

Näin kävi terveydenhuoltosektorille viitisen vuotta sitten, osaltaan juuri väestön harmaantumiskeskustelun ansiosta. Huuma paiskasi osakkeet aivan liian korkealle.

Ihan hyvin sektorilla meni, mutta mitään ennusteiden povailemaa huimaa loikkaa ei tullut. Siis itse yhtiöissä, osakkeissa kyllä.

SP500:n terveydenhuoltoalan osakeindeksin hurja ralli päätyi 2015 kesällä liki 900 pisteeseen. On se ihan hyvin kehittynyt taas aivan viime kuukausina, mutta vasta lokakuussa indeksi pyörähti noin tuhannessa pisteessä.

Terveydenhuollon markkinasuosio heiluu pitkinä voimakkaina sykleinä

Eli 2015 kesän piikistä liki viiden vuoden ajan indeksi junnasi lähes paikallaan. Vika ei ollut yhtiöissä, vaan indeksin aiemmassa ylikuumentumisessa.

Suosio ailahtelee rajusti

Joka paljolti johtui vuosikymmenen alkupuolella ahmituista väestöennusteista, sekä markkinoille ominaisesta riehaantumisesta. Edellisellä vuosikymmenellä ala ei kiinnostanut sijoittajia, ja indeksi tallasi paikallaan.

Kun terveydenhuoltosektorin osakkeet lähtivät rallaamaan, kaikkien piti niitä saada. Hintaa kysymättä, koska megatrendit niitä suosivat. Sitä toitotettiin joka tuutissa.

Olihan se lystiä niille, jotka osakkeensa älysivät ajoissa ostaa. Vähemmän heille, jotka loikkasivat kiitävään junaan trendin lopussa.

Hinnoittelun ymmärrys olisi ollut tarpeen. Sen korvasivat huumaavat ennusteet.

Älä murehdi pessimistisiä visioita

Sama pätee toiseen suuntaan. Sijoittajat saattavat kiertää hyvät halvat osakkeet, kun tarpeeksi piruja maailaillaan. Suominen arvioi yritysten näkymiä aika synkästi:

”Yritykset ovat olleet maailmantalouden suuria voittajia tällä vuosituhannella. Kohtuullinen talous, globalisaatio, alhainen verotus, matalat palkankorotukset, alhaiset korot ja monet muut seikat ovat kerta toisensa jälkeen sataneet yritysten laariin. Myös alkavalle vuosikymmenelle yritykset lähtevät vahvassa kunnossa, mutta tulosten parantaminen on entistä hankalampaa.”

Takana on siis yritysten paratiisi, jonka ovet ovat sulkeutumassa. Kaikki on ollut liian hyvin, tämä ei voi jatkua. Vastaavia visioita löytyy jatkuvalla syötöllä.

Niissä voi olla totuutta, tai sitten ei. Pörssihaukka ei tuollaisille arvioille anna painoa.

Vaikka synkistely jollain tapaa toteutuisi, osakkeet pysyvät parhaina sijoituskohteina. Ja hyvien kriteereiden varaan rakennettu osakepoiminta yhdistettynä kaupankäynnin osuvaan ajoitukseen niiden parhaana strategiana.

Muuta on turha murehtia. Se on pitkän sijoittajakokemuksen keskeinen opetus, joka on vain vahvistunut vuosien mittaan.

Hyvää viikonalkua!

Yritän saada lähipäiviksi esittelyyn uuden suositusyhtiön, finanssisektorin osinkotykin, jonka laskumarkkina on teknisen analyysin mukaan lopuillaan.


Vastaa

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2020 © Pörssihaukka