Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.
Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki täyteen. Köyhän filosofia on usein sudenkuoppa.
Toki käänneyhtiöillä voi tehdä hurjia nousuja oikeassa raossa. Hyvät sykliset yhtiöt toipuvat alamäestään, etenkin jos se on luonteeltaan vain heikon suhdanteen eikä rakenteellisen ongelman tuotetta.
Mutta kaikki eivät toivu. Eivät ainakaan tavalla, jota äkkirikastumisesta unelmoivat sijoittajat kuvittelevat kurayhtiöitä ostaessaan.
Käänneyhtiöiden kalastaminen on sijoittamisen vaarallisin laji, ainakin kun kyse on raskaasti velkaisista yhtiöistä. Silloin ongelmat kumpuavat jo yhtiön rakenteellisesta heikkoudesta, jota noususuhdannekaan ei välttämättä korjaa.
Tai korjaa vain osittain. Koska ylivelkaantumisen hoito ei jää vakavitta seurauksitta omistajien kannalta.
Tyypillisessä tilanteessa kassaltaan hutera syklinen yhtiö on tehnyt kovia velkainvestointeja vahvassa suhdanteessa tulevaisuuteen luottaen, ottamatta huomioon syvän suhdannekuopan riskiä. Se on dynamiitilla leikkimistä.
Kun taantuma iskee, sykliset yhtiöt kadottavat niin liikevaihtoa kuin kannattavuutta, jotkut pahastikin. Lentoyhtiöt kuuluvat tähän osastoon yleensäkin, mutta varsinkin rajuissa kriiseissä.
Kassavirrat kuihtuvat, mutta kustannukset eivät juuri jousta – ja velanhoitomenot juoksevat. Siinä käy kuten rahansa hassanneelle ja työnsä menettäneelle kansalaiselle: laskujen erääntyessä ulosottomies ryskyttää ovea.
Tähän liemeen joutuneella yhtiöllä on vähän vaihtoehtoja, kaikki huonoja omistajien kannalta. Jos velkojat eivät jousta, kuten tapaa käydä, on kaivettava lisää rahaa tai myytävä omaisuutta, usein molempia.
Omaisuudesta ei kriisioloissa saa kunnon hintaa. Parhaan omaisuuden myyminen alennuksella syö tulevaisuutta, vaikka pelastaisi kassan.
Lisärahoitus on sinänsä säällinen tie liiketoiminnan kannalta, mutta se revitään omistajien selkänahasta. Erityisesti, jos rahoitus haetaan uusosakeantina taloudellisessa umpikujassa.
Tuoreet omistajat saavat osuutensa pilkkahintaan, kun sitä verrataan vanhojen omistajien osakkeistaan maksamaan hintaan. Heidän omistusosuutensa liudentuu oleellisesti, käytännössä jopa olemattomiin.
Vaikka yhtiö pelastuisi, vanhat omistajat eivät siitä mitään kostu. Osakekurssi ei voi toipua aiemmille tasoille osakemäärän kasvettua räjähdysmäisesti ja osakekohtaisten lukujen samalla romahdettua.
Halpalentoyhtiö Norwegian on ollut äkkirikkaudesta unelmoivien piesijoittajien kestotipsi jo pari vuotta. Sijoittajien keskustelusivustoilla se on yksi kiljutuimmista vihjeistä.
Mitä syvemmälle mutaan yhtiö ja osake on vajonnut, sen kiihkeämpi into. Kun aina vain halpenee.
Eikä Norjan valtio anna lentoliikenteensä kaatua, joten riskiä ei ole! Korona taittuu, kohta osake raketoi!
Lentoliikenne varmaan toipuukin koronan hellittäessä. Mutta Norwegianin kaltaiselle valtavan velkavuoren alla korisevalle yhtiölle helpotus voi tulla myöhässä.
Ja etenkin omistajille. Koska jatkuvat raskaat tappiot vaativat raskaita toimia. Eivät ne suhdannetaitetta odottamalla katoa.
Norwgian onkin jo myynyt omaisuuttaan ja perunut kaukoliikennereittejään. Ja saanut lisärahoitusta muun muassa Norjan valtiolta – kaventaen vanhojen omistajien osuutta kakusta.
Sama hevosenleikki jatkuu yhä syventyen. Nyt Norski hakee vajaata miljardia dollaria käteistä uusilla velka- ja omistusjärjestelyillä.
Ja sen myötä vanhojen omistusten asema heikkenee entisestään. Rahoituskierroksen onnistuessa heille jää enää alle neljä prosenttia yhtiöstä.
Jos rahoituskierros ei rullaa suunnitellusti, umpikuja jatkuu. Suo siellä, vetelä täällä – vanhoille omistajille.
Tämä on ikävä mutta silti terve muistutus velkapommeilla leikkimisen riskeistä. Kuten Pörssihaukka juuri Norwegianista varoitti jo liki pari vuotta sitten.
Osakekurssi on noista päivistä sukeltanut 99 prosenttia. Se rojahti taas uuden rahoituskierroksen varmistuttua.
Missä pohja tulee vastaan, mahdoton tietää. Tai tuleeko lainkaan.
Joka tapauksessa valtaosa innokkaista sijoittajista on jo menettänyt rahansa. Vaikka yhtiö toipuisi johonkin kuntoon, heitä se ei enää ilahduta.
Velkamiinoilla saalistaminen on vaarallista kenelle tahansa. Saati kokemattomille piensijoittajille, jotka eivät usein ymmärrä riskin mittaa ja epäonnistumisen valtavaa todennäköisyyttä.
Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Sen sai Sulo Vilénkin huomata.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.