Suomen suurimpiin arvopaperivälittäjiin jo kuuluva Nordnet on pidempään markkinoinut aggressiivisesti johdannaisiaan. Nyt se on lisännyt valikoimaansa suosituimpien yhdysvaltalaisten suuryhtiöiden johdannaiset, koska kaupankäynti itse osakkeilla on vilkastunut. Sijoittajat ovat sinänsä perustellusti kohdistaneet luuppinsa muuallekin kuin Helsingin kapeaan pörssiin.
Tarjouksen täkynä on ilmainen kaupankäynti yli sadan euron kertasummilla. Nordnet vetoaa markkinoinnissa joidenkin yhtiöiden osakkeen korkeaan yksikköhintaan ja omiin erittäin koviin kaupankäyntikustannuksiinsa. Yhdysvaltojen markkinoille ne sitä todella ovat, minimissään viisitoista euroa.
Tässä jo tuoksahtaa pahasti. Kun Nordnet itsekin myöntää veloittavansa raskaasti varsinaisten osakkeiden kaupasta, niin miksei se viilaa omaa komissiotaan?
Suomessa toimiva hollantilaistaustainen välittäjä De Giro veloittaa yhdysvaltalaisten osakkeiden kaupasta viisikymmentä senttiä. Kyllä, ero on kolmekymmenkertainen!
Nordnetin mukaan De Giro ei voi toimia kannattavasti omalla hinnoittelullaan, mutta kummasti yhtiö vain on samaa rataa jatkanut jo vuosia. Joten joko Nordnet kiskoo Atlantin taakse suuntautuvasta kaupasta poskettomat katteet, tai sitten se tuhlaa rahaa jonnekin.
Muuten ei De Giron ja Nordnetin hinnoittelun tyrmäävää eroa voi selittää. Niin tai näin, asiakkaan kannalta lopputulos on syystä riippumatta sama.
Eikä osakkeiden korkea yksikköhinta ole ongelma piensijoittajalle kuin muutaman osakkeen kohdalla. Mainoksessa esiin nostettu Amazon maksaa nyt reilusti toista tonnia kappale, Googlea pyörittävä Alphabet vähän toista tonnia. Muiden yksikköhinnat ovat korkeintaan muutaman satasen – aivan normaaleja yksikköhintoja.
Joten siitä ei piensijoittajan kenkä purista. Ongelma on Nordnetin posketon välityspalkkio.
Nordnetin kannalta tilanne on tietysti houkutteleva. Se on avarasti markkinoita seuraavien piensijoittajien nykyinen suosikkivälittäjä. Kaikkien huulilla pyörivien hittiosakkeiden johdannaisten lanseeraaminen osuu varmasti hyvään markkinarakoon.
Erityinen houkutin on nyt kovan heilunnan aikana se, että johdannaisilla saa pelata molempiin suuntiin. Myös kurssien putoamisesta voi hyötyä.
Nordet mainostaa tuotteitaan iskulauseella: ”käy kauppaa USA:n suosituimmilla osakkeilla ilman välityspalkkiota”. Muotoilu on niin harhaanjohtava, että Finanssivalvonnan pitäisi siihen puuttua.
Nordnet kun ei markkinoi nimenomaan osakekauppaa, vaan johdannaiskauppaa.
Johdannainen ei ole osake, kaukana siitä. Osakejohdannaisen hinta toki liikkuu kohde-etuuden kurssin mukana, joten se muistuttaa osaketta.
Mutta osake luo yhtiöön pysyvän omistussuhteen. Johdannainen on vain satunnaisen markkinatoimijan vedonlyöntipaperi, jonka liikkeet on sidottu tiettyyn instrumenttiin, kuten osakekurssiin.
Onko sillä sitten väliä? Paljonkin. Mutta sitä ei mainos julista.
Ensinnäkin johdannaisissa on aina vastapuoliriski. Osakkeen omistajan oikeudet yhtiöönsä säilyvät konkurssiin asti, mutta johdannaisen arvo riippuu puhtaasti sitä hallinnoivasta vastapuolesta.
Johdannaisen ostajan on mietittävä, toimiiko vastapuoli pelisääntöjen mukaan. Laki ja viranomaiset valvovat, mutta ne eivät ole erehtymättömiä.
Entä kykeneekö vastapuoli hoitamaan taloudelliset sitoumuksensa, eli onko paperilla arvoa kaikissa oloissa? Luultavasti riski on tässä suhteessa hyvin pieni, muttei pelkästään teoreettinen. Ainakin vastapuolen konkurssissa riittäisi tuskailua ja setvittävää.
Johdannaiset eivät myöskään maksa osinkoa, mikä on pitkäjänteisessä sijoittajamisessa tuoton oleellinen elementti. Nordnetin kohde-etuusyhtiöihin mahtuu monta osinkoa maksamatonta yhtiötä, joten niiden kohdalla ongelmaa ei ole.
Mutta listassa on myös kohtalaista ja vahvasti nousevaa osinkoa maksavia yhtiöitä. Niitä rahoja ei johdannaisen ostaja näe.
Pahin riski johdannaisissa kuitenkin on, että niiden pelisäännöt täytyy tuntea tarkasti. Johdannaisille on ominaista, että volatiliteetti eli kurssin heilunta syö niiden arvoa rajusti. Se johtuu johdannaisten arvon laskentamenetelmästä.
Käytännössä huomattava ellei suurin osa johdannaisista toimii siten, että ostajan sinänsä oikea arvio kohde-etuuden kurssikehityksestä ei häntä hyödytä kuin rajatun ajan. Johdannaisen arvo voi laskea, vaikka sen kohteena olevan yhtiön kurssi nousee tai laskee odotuksen mukaisesti.
Näin käy, jos kurssi heiluu reippaasti trendin sisällä. Vivutettujen johdannaisten laskentamatematiikka toimii siten. Ne on rakennettu samoin kuin pelikoneet ja kasinot: talo voittaa lopulta aina.
Laskentamatematiikasta on osuva esimerkki Nordnetin Yhdysvaltojen tärkeimmän osakeindeksin SP500:n bear-johdannainen. Sen arvo siis lähtökohtaisesti nousee, kun kohdeindeksi laskee. Johdannaisen vipukerroin on kahdeksan, eli prosentin liike muuttaa johdannaisen arvoa kahdeksankertaisesti.
Niin, lähtökohtaisesti. Mutta todellisuus on toista.
SP500 on nyt noin pisteluvussa 2800, syöksyttyään syksyllä hurjasti ja noustuaan sen jälkeen tasaisen varmasti. Maailman seuratuin indeksi oli samalla tasolla reilu vuosi sitten, tammi-helmikuun taitteessa 2018.
Johdannaisen arvo on siten kai aika sama kuin tuolloin? Älä unta näe.
Kyseisenä ajankohtanana johdannaisen arvo oli noin kolmekymmentä senttiä, nyt siitä saa myydessä sentin. Päälle kaupankäyntikustannus, koska todennäköisesti position arvo on pudonnut alle satasen. Toivottavastikin tietysti, muuten olet tappiolla tuhansia.
SP500 BEAR-JOHDANNAISEN KURSSIGRAFIIKKA
Entäpä sitten bull-johdannainen, jonka arvo liikkuu samaan suuntaan kohde-etuuden kanssa, eli indeksin noustessa samoin tekee johdannainen? Tämänkin johdannaisen vipukerroin on kahdeksan, eli prosentin liike muuttaa johdannaisen arvoa kahdeksankertaisesti.
SP500 oli siis vähän kyseisen vuodenvaihteen jälkeen samoissa pisteluvuissa kuin nyt. Bull-johdannainen on pärjännyt vähän paremmin kuin bear-sirarensa, sillä se on menettänyt arvostaan sentään vain kaksi kolmannesta. Mutta riittää tuskaa siinäkin sitä tuolloin ostaneelle.
SP500 BULL-JOHDANNAISEN KURSSIGRAFIIKKA
Johdannaisille on ominaista, että ne pelaavat talon puolesta ajan venyessä. Taloa vastaan ne toimivat vain siinä tapauksessa, että trendit liikkuvat yhtäjaksoisesti samaan suuntaan poikkeuksellisen kauan. Silloin vipuvaikutus toimii oikeaan suuntaan pelanneen asiakkaan eduksi.
Mutta näinhän markkinat eivät toimi käytännössä koskaan. Ne heiluvat molempiin suuntiin, mistä hyötyy johdannaisen liikkeelle laskija. Sitä enemmän, mitä rajumpaa on heilunta.
Koska volatiliteetti on markkinoiden normi, johdannaiset on turvallista rakentaa sen varaan. Talo voittaa lopulta.
Tämä ei ole laitonta, eivätkä johdannaisten säännöt laskentaperiaatettaan salaa – sen estää jo laki. Mutta harva asiakas systeemin todella ymmärtää, vaikka johdannaiskauppa sitä periaatteessa edellyttää.
Sijoittamisen kanssa johdannaisilla ei ole mitään tekemistä. Ne soveltuvat vain nopeaan pelaamiseen, ja sekin on hallittava hyvin.
Monikohan kokematon piensijoittaja sen todella tajuaa ennenkuin on tyhjentänyt tilinsä?
Nordnet ja muut johdannaiskauppiaat eivät tietenkään johdannaisten tästä puolesta puhua pukahda, ellei sitä erikseen tivata. Se on moraaliltaan hyvin kyseenalaista.
Tämäkin tapaus kuvaa, kuinka varuillaan sijoittaja saa olla välittäjien ja pankkien tyrkyttämien sijoitustuotteiden kanssa. Niillä on aina oma lehmä ojassa. Syvällä siellä.
Vivuttomassa johdannaisessa tätä riesaa ei ehkä ole, mutta mitä järkeä on ostaa johdannainen, kun kohteen voi ostaa osakkeena? Se on turvallista, saat osingot, ei tarvitse miettiä vastapuoliriskiä ja tankata pelin sääntöjä.
Lisäksi johdannaisissa osto- ja myyntihinnan välinen ero eli spredi on korkea, usein prosentin luokkaa. Osakkeissa spredit ovat todella matalat.
Spredi on iso piilokustannus, joka tekee vivuttomasta ja komissiottomasta johdannaisesta talolle kannattavan. Spredi vaikuttaa aluksi merkityksettömältä, mutta aktiivinen kauppias huomaa äkkiä sen vaikutuksen.