Jatkan edellisen markkinakatsauksen aiheesta kuinka reagoida julkiseen tietoon ja odotuksiin. Pörssihaukan strategiahan on, että uutisiin ja virallisiin tietoihin ei pidä kiinnittää huomiota ilman erityistä syytä, koska tärkeät tiedot ovat suursijoittajilla ennen niiden julkistamista ainakin yleensä. Se on teknisen analyysin yksi kivijaloista.
Iso raha liikuttaa markkinoita, ja noita käänteitä voi tulkita tiettyyn mittaan ennalta teknisestä datasta – joskus hyvinkin tarkasti, joskus toki vähemmän. Uutiset, etenkin taakse jääneet tilastotiedot, eivät merkitse markkinoiden isoille pelureille mitään täysin vanhentuneina.
Tästä oli mallitapaus vaikkapa Saksan teollisuuden tilausten kova pudotus toukokuussa. Vastaavia tilastoja on tarjolla varmasti monesta maasta ja sektorilta, mikä oli hyvin tiedossa jo toukokuussa. Kuinka niin? Koska pörssit putosivat reippaasti toukokuussa.
Pörssihaukka korostaa, että markkinoille arvokas tieto on tärkeiltä osiltaan tiskinalaista, eli piensijoittajat saavat sen aina myöhässä julkisen tiedon varassa ollessaan. Tuo toukokuun jarrutus, sinänsä normaali osa lyhyen ajan voimakasta syklistä heittelyä, kuvaa asetelmaa hyvin.
Kuukausi myöhemmin moinen tilasto on jo ikivanha, vaikka se äkkipäätä hätkäyttää. Tällaisilla tiedoilla on kiinnostavuutensa, mutta niiden perässä juoksemalla pärjää sijoittajana varmasti päin prinkkalaa. Olen tämän oppinut kantapään kautta jo vuosia sitten, ja tuo kokemus on Pörssihaukan perustamisen keskeisiä syitä.
Toinen mainio esimerkki on Ruotsin asuntomarkkina, joka virallisen tiedon mukaan tärisee edelleen umpijäässä. Pörssihaukan syklisen suositysyhtiön JM:n yhteydessä olen erityisesti korostanut, että lehtien ja virallisten analyysitahojen arvioilla kannattaa nakata kuikkaa. Niiden lopulta herätessä sijoittajalta on auttamatta paras pala nousua jo takana, ja riskit päinvastoin jo reippaasti kasvaneet.
Kuten olen korostanut, JM:n tekniset indikaattorit olivat vahvasti nousussa jo viime talvena – ja niinpä vain osake sitten onkin kirmannut kesään päästyä. Näin on käynyt vähän kaikille rakennusalan ruotsalaisille yhtiöille, kuten NCC:lle, Skanskalle ja Byggmaxille.
Virallisen tiedon ja viisauden mukaan kurssinousu ei ole perusteltu, koska uutiset eivät sitä tue. Teknisen analyysin ja suhdannekokemuksen perusteella asia on päinvastoin.
Asuntomarkkinoiden taantumat eivät kestä ikuisesti. Niin ei käynyt edes Yhdysvalloissa valtavan subprime-kriisin seurauksena, vaikka tuolloin höpistiin vuosien rakennuslamasta asuntojen ylitarjonnan ja asiakkaiden maksukyvyttömyyden vuoksi. Ala toipui ällistyttävän nopeasti.
Ruotsin asuntomarkkinoiltakin alkaa jo tippua varovaisen valoisia tietoja. Eilen Dagens Industri uutisoi Svenska Enskilda Bankenin tutkimuksesta, jonka mukaan kotitaloudet odottavat jo asuntojen hintojen nousua matalien korkojen tuella. Toinen pikku-uutinen kertoi pankkien aloittelevan taas kisaa asuntolainojen marginaaleilla.
Nämä ovat ensimmäisiä virallisia tietoja Ruotsin asuntokuplan jälkeisen markkinan toipumisesta. Ne ovat vielä hyvin hentoja lajissaan, ja monen mielestä aivan liian keppoisia sijoittamisen perusteeksi. Tällaiset sijoittajat panttaavat osakkeen ostoa siihen asti, että yhtiöiden tulosraportit varmasti kertovat jo kohtalaisen vahvasta suhdanteesta niin liikevaihdossa kuin kannattavuudessa.
Pörssihaukan mielestä kyseinen strategia on täysin väärä erityisesti syklisten yhtiöiden kohdalla. Ne ovat vilkkaita liikkeissään. Rakentajat eivät näe hyviä vuosia yhdessä putkessa kuin pari kolme. Sen huomaa jo kurkkaamalla rakennusyhtiöiden osakekursseja.
Kotitalouksien hintaodotukset ovat nousseet jo talvesta asti, kuten jutun grafiikka havainnollistaa. Käyrä on kohtalaisen identtinen JM:n ja Skanskan osakekurssin kanssa. Iso raha on nähnyt suhdanteen jo jonkin aikaa kotitalouksien kanssa samalla tavallla.
Juuri näin toimivat markkinat suhteessa julkiseen tietoon – ne liikkuvat ennen sitä. Ja kun suhdanne on varmasti kohentunut senkin mukaan, osakekurssit ovat posottaneet varsinaisen alennusmyynnin jo kauas taakse.
Ja kun virallisen tiedon mukaan rakentamisen kaltaisella syklisellä sektorilla menee loistavasti, osakkeet on varmasti hinnoiteltu täyteen arvoonsa, yleensä reippaasti ylikin. Tuolloin osakkeet vaikuttavat halvoilta tulosten valossa, mutta suhdannetaite on jo lähellä.
Eikä tuostakaan suhdannetaitteesta tule virallista tietoa kuin vasta pahasti myöhässä. Kuvio kulkee aina samalla tavalla. Aluksi kurssisukellus nostaa ihmettelyä. Sitten alkaa heikentyvien osarien liuta, jonka aikana moneen kertaan liikkuu arvioita osakkeen jo sopivasta hinnasta.
Mutta käänne ei tule vieläkään, ja usko hiipuu kielteisen uutisvirran mukana. Ei, tähän sektoriin ja yhtiöön ei kannata koskea ennenkuin saamme parempia uutisia.
Se juuri on tilanne nyt Ruotsin rakennussektorilla. Jonkin ajan päästä sävel vaihtuu, mutta halvat osakkeet ovat jo viisaan rahan taskussa.
Vaikkapa äsken pintapuolisesti perkaamani Lehto Group on tästä malliesimerkki. Suhdanteen huipulla se oli suosittajien lemmikki, nyt sylkykuppi. Jos Lehdolla alkaa taas parempi vaihe, on se hinnoiteltu osakkeeseen paljon ennen kuin konsensus käänteen näkee.
JM:kin oli vielä kevääseen asti shortaajien suosikki Tukholman pörssissä, enkä törmännyt tuolloin yhteenkään osta-suositukseen. Myy-suosituksia ei tarvinnut vainukoirien kanssa etsiä. Saattavat olla shortit jo vähissä, ja kohta myyntisuosituksetkin.
Julkisen tiedon ja markkinoiden todellinen suhde korostuu parhaiten suhdanneherkissä yhtiöissä, joskaan ei koske vain niitä. Mutta juuri syklinen sijoittaminen on taitolaji, jonka vaativuutta ei parane vähätellä millään menetelmällä. Ilman oikeanlaista ennakointikykyä siinä ei varmasti menesty.
Tässä vaiheessa korostankin jo, että jahka JM ja ylipäänsä Pörssihaukan sykliset yhtiöt saavat ylikuumentunut-suosituksen, se ei perustu julkisessa jakelussa olevaan tietoon tai ulkopuolisiin arvioihin. Perusteena tulee olemaan tekninen analyysi ja historiallinen kokemus.
Tähän liittyen markkinakatsauksessa viitatusta Yhdysvaltoihin povatusta tulostaantumasta piakkoin.