Markkinoilla oli osakeindeksien tasolla arkinen vaatimattomasti nouseva viikko, jota turbulenttien aikojen tapaan sävyttivät voimakkaat reaktiot molempiin suuntiin osarien yhteydessä. Lyhyen trendin pitäisi taittua taas alas, mutta kummempaa dramatiikkaa ei ole näköpiirissä. Yksittäiset osakkeet ovat tietysti toinen luku.
Heinäkuu on sujunut kohtalaisen odotetusti. Indeksit ovat olleet pääosin matalapaineessa liikkeiden pysyessä vaatimattomana. OMX25 ja samalla tietysti Helsingin yleisindeksi sukelsivat kuun alun huipusta katsottuna kolme prosenttia. Ei paljon, mutta eivät kesän liikkeet yleensäkään tosiaan ole voimakkaita.
Yhdysvalloissa indeksit pitivät heinäkuunkin pintansa, joskaan eivät nousseetkaan. Yhtiökohtaiset heitot olivat sielläkin suuria. Kaikkiaan varsin monet Pörssihaukan suositusosakkeista ovat liikkuneet tyypillisen kesäkaavan mukaan, eli kesäkuun tuhtia nousua seurasi laskeva heinäkuu. Poikkeuksia löytyi kuten aina.
Volatiliteetti-indeksi VIX ei edelleenkään viittaa voimakkaaseen heiluntaan. Elokuusta voi odottaa taas nousukuukautta.
Indekseistä SP500:n trendi-indikaattorit jopa viittaavat reippaahkoon spurttiin. Se on hiukan hämmentävää tässä vaiheessa vuotta. Ja toisaalta oskillaattorit ovat yhä yliostettuja, mutta siellä ne voivat pysyä aika kauan vahvassa trendissä.
Nousupyräys ei sikäli olisi yllätys, että 2018 alun huippu on edelleen käytännössä pitänyt, ja siitä on aikaa jo puolitoista vuotta. Mutta kunnon pudotustakaan ei ole ollut, vaikka monet fundamentti-indikaattorit sitä perinteisesti edellyttäisivät.
Teollisuuden suhdanne on sukeltanut yhtä pahasti kuin edellisessä tulostaantumassa – itse asiassa pahemmin kuin vuosikymmeneen, kertoo pääkuvituksena oleva US Manufacturing PMI . Se on yksi indikaattori muiden joukossa, mutta varsin hyvin suhdanteita heijasteleva. Markkinoiden huiput ja pohjat osuvat tavallisesti sen kanssa kohtalaisen yksi yhteen.
Syvällä ovat myös Yhdysvaltejen markkinakorot, jotka oireilevat tavallisesti hyvin sekä reaalitalouden että osakemarkkinoiden suhdanteita. Kymppivuotinen on lähes yhtä alhaalla kuin 2016 markkinan pohjilla. Ja monet sykliset yhtiöt ovat käyneet läpi puhdasoppisen laskumarkkinan kaikilla markkinoilla, suomalainen raskas teollisuus mallikappaleena.
Fundamentti-indikaattorien sukellus on sinänsä hyvä merkki ostojen kannalta – pohjasta ne parhaat nousut tehdään. Mutta amerikkalaisissa indekseissä liike on ollut siihen nähden vaatimatonta. Fundamenttiselityksiä on ainakin muutama.
Syklisten sektoreiden painoarvo taloudessa ja pörsseissä on vähentynyt. Etenkin Yhdysvaltojen markkinoilla informaatiosektorin rooli on jo erittäin suuri, eikä se ole samalla tavalla suhdanneherkkää.
Suhdanteen pohjakin on jo erinäisten syklisten osakkeiden perusteella takana tai taittumassa teollisuudessakin. Eiväthän laskusuhdanteet kauan tapaa kestääkään.
Toisaalta kauppasota on edelleen ratkaisematta, eikä Fed ole löyhännyt vielä rahapolitiikkaa, joskin odotukset ovat vahvat. Tavallisesti korot laskevat ennen kuin suhdanne taittuu. Pörssit toki reagoivat käänteisiin etuajassa, mutta tässä vaiheessa korkosykliä kunnon nousumarkkinaa vasta tavataan odotella.
Ja SP500 on edelleen hintava, P/E reilusti päälle 20. Se on historiallisesti korkea taso, kun odotuksissa on ollut jonkin aikaa kestävä tulostaantumakin.
Varsin hämmentävä tilanne indeksi-ETF:n suosituksen kannalta, ja sitä hankaloittaa SP500:n valtava laajuus. Yksittäisten yhtiöiden ja osakkeiden arviointi on tässä suhteessa paljon helpompaa. Fundamenttien perkaaminen onnistuu yksityiskohtia myöten, toisin kuin indekseissä. Toisaalta teknisesti indeksien liikkeet ovat vähemmän yllätyksellisiä.
Nokian nousu on jatkunut kuten oli odotettavissa. Laitan viestin heti, kun kp-trendi näyttää kypsältä. 5,50 euroa on aika ilmeisesti haarukassa. Kiivain pyräys on jo aika varmasti takana, mutta ei tämän kanssa tarvinne hermoilla vähään aikaan.
Päivän tulossato huomenna jenkkiyhtiöidenkin annettua osarinsa, samoin ostosuosituslista.