Kuten Pörssihaukan teknisen analyysin ABC kertoo, markkinat ja niitä tutkiva tekninen analyysi pohjaavat erimittaisille trendeille. Kullakin on merkityksensä riippuen sijoittajan strategiasta, mutta yleensä ottaen ja varsinkin kärsivällisen piensijoittajan kannalta trendien painoarvo kasvaa niiden pidentyessä.
Pörssihaukka käyttää markkina-analyyseissaan kolmea trendiä: pitkää, keskipitkää (kp) ja lyhyttä. Päiväkauppiaat, joihin itsekin olen aikoinaan kuulunut, tuntevat paljon enemmänkin trendejä, siis hyvin lyhyitä. Tekniselle analyytikolle niilläkin on merkitystä, mutta valtaosalle sijoittajista kolmen tärkeimmän hahmottaminen riittää.
Trendeistä tärkein etenkin harvoin kauppaa käyvän piensijoittajan kannalta on pitkä trendi. Se tarkoittaa nousu- ja laskumarkkinoita, jotka kestävät vuodesta kolmeen. Ne rajautuvat pörssi-indekseissä ja muissakin instrumenteissa suurten huippujen ja pohjien väliseen ajanjaksoon.
Pitkät trendit löytyvät yleensä niin yksittäisistä osakkeista kuin mistä tahansa instrumentista. Yleensä niistä puhutaan osakeindeksien yhteydessä, kuten loogista onkin. Pitkät trendit on helppo tunnistaa jälkikäteen jo kurssikäyriä vilkaisemalla.
Vaikkapa Saksan pörssi DAX, joka liikkuu pääpiirteissään samaa tahtia useimpien isojen indeksien kanssa, noudattaa tyypillisiä pitkien trendien – ja yleensäkin trendien- konseptia. Nousumarkkinat kestävät joitakin vuosia, laskumarkkinat noin vuoden verran. Variaatioita riittää, mutta merkittäviä poikkeuksia keskiarvosta ei ole paljon.
Laskumarkkinoita on ollut finanssikriisin jälkeen nyt kolme – toisin kuin usein väitetään. Ne alkoivat 2011, 2015 ja tämä viimeisin hiukan sekalaisesti eri puolilla maailmaa toteutunut 2018.
Laskumarkkinat eli laskevat pitkät trendit kestävät tavallisesti noin vuoden. Aiempien laskumarkkinoiden vastaavat käyrät löytyvät kaikista isoista indekseistä jokseenkin samaan aikaan. Esimerkiksi Intian pörssi kulkee aika tarkkaan samaa tahtia muiden kanssa – siitäkin huolimatta, että Intia ei ole erityisen riippuvainen maailmankaupasta kuten vaikka Kiina.
Tämä perustuu markkinoiden monisyiseen dynamiikkaan, jota tässä on mahdotonta käsitellä. On kuitenkin tärkeää hahmottaa, että pitkien trendien yhtäaikaisesti jylläävä voima ulottuu käytännössä kaikkiin merkittäviin sijoituskohteisiin.
Laskumarkkinoita ei voi paeta vaikkapa hajauttamalla moniin indekseihin, vaikka se on muuten järkevää riskinhallinnan kannalta. Ei myöskään indeksistä toiseen pomppiminen vaikkapa ETF:ien avulla ole hyvä strategia, jos uskoo yhden indeksin nousevan samaan aikaan kun toiset laskevat.
Pitkät nousevat ja laskevat trendit osuvat käytännössä samaan aikaan kaikkialle, ainakin osakemarkkinoiden kohdalla. Poikkeuksia on niin vähän, ettei niiden varaan kannata laskea.
Yksittäisiä osakkeita tämä ei aivan samalla tavalla koske, mutta valtaosa niistäkin kulkee indeksien tahdissa etenkin kovissa pudotuksissa. Se on todella helppo nähdä markkinapaniikeissa.
Pitkien trendien määrittelyssä on jonkin verran erimielisyyksiä siltä osin, mikä on laskumarkkina, jota myös karhumarkkinaksi kutsutaan. Siksi tulkitaan yleensä teknisin perustein 20 prosentin ja sen yli menevät pudotukset. Sitä matalammat notkahdukset luetaan korjausliikkeeksi.
Määrittelyllä ei ole sinänsä oleellista merkitystä. Jos indeksi putoaa 17 prosenttia tai 23 prosenttia, ei sijoittajan kannalta ole väliä, puhummeko toisen kohdalla korjauksesta ja toisen laskumarkkinasta. Vain käänteiden hahmottaminen riittävän tarkasti ratkaisee.
Usein on tosin niin, että markkinaliikkeet toteutuvat aika lähelle tasakymmenlukuja. Eli reippaat pudotukset todella tulevat sinne 20 prosentin tuntumaan, eivätkä jää vaikka 15:sta. Mutta ei sitäkään voi taattuna ottaa.
Kokemukseni mukaan pitkien trendien tulkitseminen reaaliajassa on markkina-analyysien vaikein osuus. Nousumarkkinoiden päättymisen tarkan arvioinnin tekee hankalaksi se, että nousut yleensä pyörivät kauan huippujen tuntumassa, kunnes sukeltavat äkkiä.
Dax-indeksi oli tästä dynamiikasta mallikappale tuoreessa laskumarkkinassa. Se pyöri kolme kuukautta huippunsa tuntumassa marraskuusta tammikuuhun vuodenvaihteessa 2018. Lasku lähti liikkeelle helmikuun rajuna myyntipaniikkina kaikissa pörsseissä kuten asiaan kuuluu.
Sen hellitettyä DAX kävi vielä aivan vanhan huippunsa tuntumassa toukokuussa, kuten useimmat pörssit. Sieltä alamäki jatkui vuoden loppuun asti, loppupäässä kiihtyen.
Kuvio on tavallinen. Jokseenkin samanlaisena se toistui edellisessä laskumarkkinassa. Ja kuten usein ne päättyivät syvään myyntiaaltoon.
Koska pitkät nousut voivat kestää hitaasti nylkytellen pari kolme vuotta, jopa hiukan yli, ajoituksen osuminen ei ole helppoa millään menetelmällä.
Toisaalta pudotukseen valmistautuminen on yleensä niin hidasta, että pätevä markkina-analyytikko sen ehtii lukea indikaattoreista hyvissä ajoin.
Pitkien trendien lukeminen karkealla mitalla ei ole kovinkaan vaikeaa vähemmälläkään kokemuksella. Ylikuumentumisen ja -jäätymisen kyllä pääpiirteissään tunnistaa jopa ilman TA-kokemusta mm. talouden fundamenteista.
Mutta niiden hyödyntämiseksi ajoituksen on oltava edes jossain määrin onnistunut. Jos markkina-analyysi heittää pitkien trendien kohdalla luokkaa vuodella tai useilla kuukausillakin, ei siitä ole todellista hyötyä.
Sen vuoksi aina korostan, ettei makrodatan perässä kannata sijoittaa. Tilastot tulevat aina myöhässä. Kun ne varmistavat suhdannetaitteen, markkinajuna on mennyt aikaa sitten.
Kaikissa pörsseissä pitkät trendit ja yleensäkään trendit eivät ole aina yhtä voimakkaita. Silti vaikkapa 2015 laskumarkkina kyllä toteutui kaikissa isoissa indekseissä.
Mm. Yhdysvaltojen suuryhtiöiden indeksissä Dow Jonesissa pudotus jäi aika matalaksi, toisaalta sata kertaa laajemmassa amerikkalaisessa Russell 3000:ssa se oli samaa tasoa kuin Euroopassa. Suurten yhtiöiden markkinaliikkeet voivat erota aika lailla pienistä, joita Russelissa riittää.
Kokemukseni mukaan laskumarkkinoiden päättymisen arviointi on pitkien trendien helpompi osa. Se johtuu useasta syystä. Yksi keskeinen on, että tekniset indikaattorit ovat helppolukuisimpia rajuissa liikkeissä, jollaiseksi laskumarkkinat varsinkin loppupäästään yleensä kiihtyvät.
On tavallista joskaan ei poikkeuksetonta, että ne päättyvät hurjiin myyntipaniikkeihin. Kun paniikit osuvat yhteen sopivalla tavalla käyttäytyvien eli jo nousua tekevien pitkien teknisten indikaattorien kanssa, laskumarkkinan päättymisen tietää olevan lähellä.
Toiseksi, laskumarkkinat ovat jo tilastollisesti aikaikkunaltaan nousumarkkinoita kapeampia – asiaa on luonnollisesti tutkittu paljon. Poikkeuksiakin sekaan mahtuu, kuten teknokuplan jälkeinen pitkä pudotus 2000-2003. Mutta edes finanssikriisin hurja rysäys ei kestänyt kuin reilun vuoden huipulta pohjaan.
Tämä on tärkeää muistaa salkkunsa markkina-arvoa hermoilevien, kun laskumarkkina painaa päälle. Pitkät trendit eivät kestä ikuisesti, eivät varsinkaan laskevat.
Kolmanneksi arvioon vaikuttavat ja sitä helpottavat fundamenttitekijät, kuten keskuspankkipolitiikka. Korkotason merkitys markkinoihin on valtava. Se koskee etenkin Yhdysvaltojen korkotasoa, monestakin syystä.
Rahan kallistuminen leikkaa ennen pitkää kasvua ja velkavivutettua sijoittamista, sekä tekee korkopapereista houkuttelevia. Kaikki tämä pudottaa osakkeiden hintoja.
Markkina-analyytikko ei unohda talouden fundamentteja ja makrodataa. Mutta kokemukseni mukaan puhtaasti fundamenttipohjaiset markkina-analyysit ovat lähes lottoa ilman teknistä analyysia.
Sijoittajan on myös tärkeää tietää ja tajuta kirkkaasti, että yleinen ilmapiiri on pitkien trendien taitteissa aina liioiteltu. Sen varaan ei missään tapauksessa pidä jättää arvioita.
Ja juuri se on etenkin piensijoittajien yleinen virhe. He seuraavat ja luottavat liikaa valtavirran ekonomistien ennusteisiin ja yleiseen ilmapiiriin.
Suhdanteen huipulla jyllää ylioptimismi. Osakekurssit ovat nousseet muutaman vuoden hulppeasti, ennusteet ovat optimistisia, työmarkkinat vetävät, talouden mielialaindeksit paukuttavat huippulukuja. Vaarasta ei näy merkkiäkään – mutta juuri silloin ne ovat vauhdilla kasvamassa.
Laskumarkkinoiden pohjassa kukaan ei näe valoa. Kun kurssit tekevät viimeisiä syöksyjään, maailmanlopun ennusteita tunkee joka nurkasta. Niiden mukaan suhdanne pysyy surkeana.
Kaikenkarvaiset kriisit ravistelevat maailmaa. Umpikuja näyttää täydelliseltä.
Molemmissa tapauksissa markkinat ja yleiset tunnelmat ylireagoivat. Huippusuhdanteet ja laskusuhdanteet taittuvat. Ja ne tekevät sen yleensä rajusti ja aina kuin suoraan pusikosta.
Pörssin pohjatessa epätoivo velloo joka nurkassa. Kriisi kuin kriisi, se näyttää mahdottomalta ratkaista – vaikka historia todistaa niin aina tapahtuvan ennen pitkää.
Vaikkapa pankkikriisit kuuluvat aina suhdannekuopista pahimpiin, mutta jokainen niistä on taittunut. Ja pörssit pohjaavat sen näyttäessä vielä epätodennäköiseltä.
Kokenut markkina-analyytikko osaa taitteita kytätä. Pörssihaukka luottaa historian toistuvuuteen eli suhdanteiden kääntyilevän reaalitaloudessa ja pörsseissä kuten tähänkin asti.
Markkinadataa tulkitsemalla käänteitä voi lukea ennen kuin niistä tulee kaikkien jakamaa tietoa ja ymmärrystä. Se on teknisen analyysin tavoite.
Ja se vaatii piittaamattomuutta ajankohdan olosuhteista ja ilmapiiristä.
Sarjan osat ovat: lyhyet trendit, keskipitkät trendit, pitkät trendit