Kylläpä paniikki totisesti iskikin, kuten perjantaina VIX vahvasti vihjasi. Tässä tilanteessa ei ole kovin mielekästä tarkastella yksittäisiä yhtiöitä, vaan markkinan yleistä suuntaa.
Se voi nyt liikkua todella rivakasti kumpaan suuntaan tahansa Ukrainan kriisin kyydissä. Myös jatkaa sukellusta, mutta jännitteiden lientyminen voi laukaista hurjan helpotusrallinkin.
Jälkimmäiseen kannattaa joka tapauksessa varautua, koska itse en edelleenkään usko sotaan. Venäjältä kantautuukin jo sovinnollisempaa viestiä.
Ulkoministeri Sergei Lavrov – jota sivumennen sanoen pidän Putinin hallinnon selväjärkisimpänä ja tasapainoisimpana vaikuttajana – kertoi juuri kameroiden edessä Putinille kannattavansa diplomaattisen ratkaisun hakemista.
Eiköhän Kremlissä järjestetty tapaaminen ollut tarkkaan käsikirjoitettu. Ei Lavrov tuollaista möläyttäisi julkisesti, jos se ajaisi vähänkään sukset Putinin kanssa ristiin.
Tämä on osa valtaisaa esitystä siinä kuin sotaharjoituskin. Joka toki voi silti johtaa sotaan, jos neuvottelut eivät tuota mitään tulosta.
Tilanne on hyvin samankaltainen kuin 60 vuotta sitten Kuuban ohjuskriisissä. Yhdysvallat oli sijoittanut Turkkiin ohjuksia, jotka ylsivät hetkessä Neuvostoliiton suurkaupunkeihin.
Vastaukseksi Nikita Hrustshovin (alla) johtama Neuvostoliitto oli asentamassa Kuubaan omia ohjuksiaan Yhdysvaltojen kotiovelle. Konflikti oli ihmiskunnan vaarallisimpia koskaan, uhkana ydinsota.
Suurvallat väänsivät kymmenen kilon veitsi kurkulla kompromissin. Yhdysvallat veti ohjuksia Turkista ja Neuvostoliitto luopui Kuuban ohjushankkeesta.
Oma odotus on, että historia toistaa itseään lopputuloksenkin osalta. Jotain laihaa sovunsuuntaista saadaan kasaan.
Se edellyttää, että Ukraina ja länsi antavat jotkin takeet Ukrainan Natosta pois pysymisestä. Ukrainalaiset avainpoliitikot ovat sitä jo väläytelleet.
Ja ettei Yhdysvallat tuo ohjuksiaan Ukrainaan. Eipä tuo niin ihmeellinen sovittava olisi. Kuuban kriisin ohella kylmässä sodassa saatiin hierottua ihan toisen mittaluokan aserajoituksia.
Tällaisia diilejähän voi sorvata kulissien takanakin, jos johtajat pelkäävät kasvojen menetystä. Tai sanoa niitä tilapäiseksi ratkaisuksi, tulitauoksi ennen lopullisia päätöksiä.
Eivät kiistat toki siihen lopu. Ukrainan itäosan venäläistaustaisen enemmistön asuttamat alueet pysyvät isona kivenä niin Ukrainan kuin Venäjän kengässä.
Näistä vääntäminen jatkuu kiivaana, vaikka akuutti uhka laukeaisi. Mutta sota niistä tuskin syntyy.
Sotaa vastaan puhuu edelleen sen hinta Venäjällekin. Mitä se hyökkäyksellä tarkkaan ottaen tavoittelisi?
Itäosan paljolti venäläismielisten alueiden valtaaminen sujuisi varmasti melko vaivatta, mutta se jättäisi niiden ja muun Ukrainan väliin satojen kilometrien rintamalinjan. Ja varmistaisi muun Ukrainan liittyvän vimmaisesti länsileiriin millä tahansa keinolla.
Koko Ukrainan valloitus olisi mielipuolinen tehtävä. Se on Suomea tuplasti suurempi maa, väkeä liki 50 miljoonaa. Edessä olisi vuosien sissisota, jossa ukrainalaiset saisivat valtavat määrät ulkopuolista tukea.
Yhdysvaltojen kokemukset Irakissa ja Afganistanissa kertovat aika hyvin tuollaisen operaation hinnan. Kun Venäjä vielä joutuisi tuskailemaan äärimmäisiä talouspakotteita.
Miehitys kuivattaisi Venäjän taloudellisesti, sotilaallisesti ja myös henkisesti, kuten kävi Afganistanissa. Nuorten miesten tapattaminen omien rajojen ulkopuolella söi kansalaisten moraalia ja luottamusta maan johtoon.
Jos sota tulee, sortuu Putin ylivertaisesti pahimpaan virheeseensä koskaan. Venäjä rappeutuu nopeasti ja syvältä.
Pörssihaukka pitää panikointia edelleen tarpeettomana ja kurssilaskua ostopaikkana. Tähän ikään kriisejä on sen verran paljon tullut vastaan, että ainakin sijoittajana ne osaa ottaa aika tyynesti.
Näin varsinkin jenkkiosakkeissa. Niistä harvoja Euroopan rähinät koskevat.
VIX on kuitenkin teknisesti yhä nousupaineessa. Kun oskillaattorit iskevät kattoon, ostettavaa riittää. Se ei ole kaukana enää.
Ja kannattaa muistaa, että mahdollinen muodollinen sopu kriisissä johtaa raivoisaan helpotusralliin. Parempi antaa ostonapin laulaa ennen sitä.
Vaikkapa Applen parin viikon raporttiralli korjaa nyt alas. Liike vienee oskillaattoreiden pohjaan asti. Kuten säännönmukaisesti tapahtuu. 160 taalan välipohja testattaneen.
Samat sanat lukemattomista osakkeista, kuten mahtiraportit tarjonneista Alphabetista, Illinois Tool Worksista, Johnson & Johnsonista… Markkinat eivät muutu.
Tälle täytyy vain antaa pauhaavat aplodit. Vaikkapa Pfizer on saanut jo joitakin kuukausia odota-suosituksia loikattuaan rivakasti edellisestä montustaan.
Ruusuinen osari ei tilannetta muuttanut – koska teknisen analyysin ja kokemuksen mukaan Pörssihaukka odotti osakekurssin sakkaavan 50 taalaan tai allekin. Jonne se juuri livahti.
Mitä tekemistä Pfizerillä on Ukrainan kriisin kanssa? Ei mitään. Osakkeiden kysyntä ja tarjonta vain aaltoilee, mitä nyt milloinkin syyksi tulkitaan.
Pfizer kelpaa jo ostettavaksi, vaikka kurssi saattaa vielä hiukan valua. Halpa se kuitenkin on. Ja teknisesti palkitseva, sille hyvin ominaisesti.
Sen verran herkullisesti markkinatilanne nyt kehittyy, että ostosuosituslistan päivitys voi tulla jo ennen perjantaita. Pelipaperit aika varmasti ennen sitä.
Hyvää viikonalkua!