Markkinakatsaus kahdessa osassa taas raporttikauden ollessa loppusuoralla, ja nyt ensin Amerikka. Fedin kippari Jerome Powell totesi kongressin kuulemisessa entiseen tapaansa rahapolitiikan kiristyvän niin paljon kuin inflaation nitistäminen vaatii.
Ja vaikutti päättäväiseltä, kuten hänen asemansa vaatii. Markkinat ovat hermoilleet Powellin puheen jälkeen, vaikka mitään uutta ei ulostulo sisältänyt.
Ja onko Powell syy liikehdintään. Sitä emme voi koskaan tietää varmuudella. Selitykset voivat pitää kutinsa tai sitten ei.
Yksi tuore syy on kalifornialaisen teknoyrityksiin keskittyneen pankin SVB Financialin vaikeudet. Se selittäisi pankkiosakkeiden myyntiriehan, myös muulla.
SVB on liki puolet Nordeaa pienempi ja Yhdysvaltojen pankkijärjestelmässä kääpiö. Viiden miljardin liikevaihdolla se kattaa reilun puoli prosenttia Yhdysvaltojen pankkien noin 800 miljardin liikevaihdosta.
Eli hyttysen pökäle, eikä systeemisesti tärkeä pankki. Silti myös Suomessa ja Ruotsissa pankkiosakkeet ovat rytisseet – yleisen tulkinnan mukaan syynä on SVB.
Mutta tulikuumina pankit kiehuivatkin. Siinä on syytä itsessään korjausliikkeeseen.
Valtamedia ei sellaista selitystä hevin tarjoa, koska siellä harva ymmärtää markkinadynamiikkaa ja teknistä analyysia. Joten pannaan Piilaakson nörttien piikkiin.
Tämä oli tilanne myös Pörssihaukan jonossa odottavalla JP Morgan Chasella, maailman suurimmalla pankilla. Möin posan pois jo kuukausi sitten uskoen korjauksen tulevan.
Tulihan se. Piilaakson pienoispankkikriisi osui tosi otolliseen saumaan. JPM on tulossa listalle, tämä avittaa sitä.
Takaisin Fediin: tietysti markkinoilla uumoillaan kauanko koronnostot vielä jatkuvat. Yhden näkemyksen mukaan rahapolitiikka tehoaa vasta reaalikoron yltäessä positiiviseksi.
Karkeasti simppelisoiden ohjauskoron pitäisi olla inflaatiota korkeampi ennen kuin se jäähdyttää taloutta. Tämän hetken tilastojen mukaan näin ei vielä ole, koska vuositasolla inflaatio on Yhdysvalloissa kuutisen prosenttia ja ohjauskorko 4,5%.
Keskuspankkien päätökset kuitenkin sanelee talousdata. Vaikka Fed haluaisi ajaa reaalikoron positiiviseksi eli inflaatiota korkeammaksi, ei se rahapolitiikan tulevaisuudesta vielä mitään kerro.
Inflaation kehitys ratkaisee. Eikä sitä kukaan varmaksi tiedä. Suunta on kuitenkin kurvaillut kuukausia pääosin myönteisesti.
Uutisointi ei kyllä sellaista kuvaa anna. Juuri julkistetut raportit kertovat keskuspankkien suosiman indikaattorin Personal Consumption Expenditures -indeksin nousseen USA:ssa edelleen 5,4% ja todistavan inflaation jylläävän.
Siltähän tuo äkkipäätä vaikuttaa. Mutta nämä mittaukset verrataan aina vuoden takaisiin lukuihin. Vastaavaan aikaan siis ao indeksi oli reilun 5% alempana.
Tämä selvä – mutta mistään uutisesta ei löydy tämän ajankohdan absoluuttista indeksilukua. Pitää laskea se itse.
PCE oli vuosi sitten pisteluvussa 119. Siihen kun lisätään 5,4% saadaan vähän alle 126. Se sattuu olemaan olemaan noin prosentin korkeampi kuin viime kesäkuun lukema.
Josta alkaen indeksi on noussut vain pari pistettä eli alle kaksi prosenttia. Jos siis tämä tahti jatkuu kesään asti PCE:n inflaatio putoaa parin prosentin pintaan.
Sama kaava toistuu kuluttajahintaindeksi CPI:ssä. Se on madellut viime kesän alusta asti nousten edelleen alle kaksi prosenttia.
Siinäkin vuositason korkea inflaatiolukema johtuu vertailukohdan matalasta tasosta. Jo viime kesänä tahti muuttui täysin.
Tuottajahintaindeksi PPI on hitusen nykäissyt ylöspäin, mutta on edelleen seitsemän prosenttia alempana kuin kesäkuussa. Sävel on siten sama.
Ja PPI on varsin laaja hintakori sisältäen kolme pääryhmää:
1. Tavarat, kuten raaka-aineet, välituotteet ja valmiit tuotteet.
2. Palvelut, kuten kuljetukset, rahoituspalvelut ja asiantuntijapalvelut.
3. Rakentaminen, joka sisältää rakennusmateriaalit, laitteet ja palvelut.
Ja esimerkiksi PPI:n osa teollisuustuotteiden hintaindeksi on tullut myös alas kesästä, neljä prosenttia eli vähemmän – mutta alaspäin kuitenkin. Nykyisessä pisteluvussa pysyessään sen inflaatiotahti on tässä kuussa noin nolla, koska silloin molempien luku on vähän alle 250.
Kyseinen indeksi sisältää ruoan, juoman, tupakkatuotteet, tekstiilit, puu- ja paperituotteet, painatuksen, öljy- ja kivihiilituotteet, kemialliset tuotteet, muovit, mineraalit, metallit, koneistot, tietotekniikan, sähkölaitteet, kuljetusvälineet, huonekalut.
Siinäpä listaa. Ja nuo ovat virallisia keskuspankin tilastoja, eivät hevosmiesten tietotoimiston tiskin alta.
Myös Phillyn Indexin yritysten hintakehitystä mittaava Diffusion Index on tullut alas, joskin hidastuen. Mutta se on jo liki samalla tasolla kuin 2019 alussa, jolloin laskusuhdanne osapuilleen pohjasi.
Jos Diffusion Index putoaa nollaan on kyseessä lähes aina harmaalla palkilla merkitty taantuma. Ratkennee viimeistään kesällä.
Vielä pahemmin on sukeltanut itse teollisuuden aktiivisuutta mittaava Philly Index. Se möyrii yhtä syvällä kuin 2011, kun Yhdysvaltoja ravisteli velkakattokriisi ja Eurooppaa eurokriisi – ja pörssien reipas pudotus.
Samoissa luvuissa se oli 2016 ja 2018 laskusuhdanteen pohjassa, joskin vähän ylempänä tuolloin.
Teollisuus on siis jo syvässä suhdannekuopassa. Ei täytä oikein ylikuumentuneen talouden tunnusmerkkejä.
Ja inflaatiokin hidastunut kesästä asti. Silti otsikot täyttyvät hyperinflaatiosta ja yhä korkeammista koroista. Yhtälössä on nyt kovasti fläppiä.
Ällistyttävän vähän näihin trendeihin kiinnitetään huomiota siihen nähden, millaista haloota aiheesta rummutetaan. Tämän kehityksen jatkuessa inflaatio romahtaa noin kahteen prosenttiin jo kesäkuussa.
Reaalikorko olisi silloin kolme prosenttia plussalla, jos Fed vielä korkoa nostaa ennen kesää kuten vaikuttaa. Kolmen prosentin reaalikorko on jo kovalla kädellä taloutta jäähdyttävä taso.
Sellaisena se ei taatusti kauan kestäisi. Vaikka tämä on tietysti jossittelua. Mutta tilastot puhukoot puolestaan.
Jos kesällä inflaatio putoaa kahteen prosenttiin niin vuoden lopussa ohjauskorko ei taatusti ole viisi prosenttia vaan rutkasti alempana. Etenkin jos työmarkkina alkaa pehmetä.
Tänään julkistettu raportti kertoo työpaikkoja syntyvän yhä hyvin, mutta työttömyyden nousseen 3,6 prosenttiin, kun se kuukausi sitten oli 3,4%.
Ainakin markkinat ottavat tosissaan Powellin jeremiaadin, jos kurssien liikkeet nyt sen piikkiin voi laittaa – ehkä, ehkä ei. Leimoja on helppo lätkiä.
Povasin aiemmin indeksien pudotuksen taittuvan noin kuukauden jälkeen. Siltä se aika lailla edelleen vaikuttaa indeksitasolla.
Helpoimmin sen havaitsee Amerikan jättiyhtiöiden Dow Jones -indeksistä. Se on viikkokuvaajat ovat lähes identtiset kevään 2019 kanssa, jolloin sillä oli takana nousumarkkinan ensimmäinen aalto ylös ja sen matala korjausliike alas.
Indikaattoreista näkee korjausliikkeen kestäneen kolme kuukautta maaliskuun alusta toukokuun loppuun. Pohja tuli vastaan 25 000 pisteessä, josta lähtenyt nousutrendi vei sen 10% ylemmäs kahdessa kuukaudessa.
MACD oli kavunnut nousumarkkinaan viitaten nollan päälle ja Stochastic tullut pohjaan. Eli tasan sama asetelma nyt kuin toukokuun lopussa 2019.
Joten samantapaista kuviota odotan – jos kohta trendien loppupäät voivat heittelehtiä voimakkaasti.
Yksittäisten osakkeiden liikkeet voivat tietysti kulkea ihan omia polkujaan kuten aina.
Illalla tuli vastaan yksi Pörssihaukan historian hämmentävimmistä tilanteista, jos ei nyt suuresta dramatiikasta tarvitse puhua. Eilen esitelty American Tower yllätti ikävästi ilmoittaessaan pitävänsä kvartaaliosinkonsa samana kuin Q4 1,56 taalassa.
Tieto tuli liki samalla kellonlyömällä kun sain esittelyn lopulta ulos. Siinä totesin osinkokoneen helpoksi seurattavaksi huiman osinkokehityksen takia. Putki katkesi saman tien.
Tuossa ei mitään kummallista ole yleensä ottaen, mutta AMT on nostanut kvartaaliosinkoaan katkeamatta vuodesta 2012 ainakin nimellisesti. Nyt linja taittui.
Ei osinko laskenut, mutta moisen rekordin katkaiseminen ei varmasti johtokuntaa riemastuta. Mitään selitystä tiedote ei sisältänyt, eivät osinkotiedotteet tosin koskaan.
Q4 oli kyllä yhtiölle vaikea, koska se joutui tekemään Intiassa ison alaskirjauksen ja yksi asiakas jätti osan vuokristaan maksamatta. Valuuttakursseistakin kertyi poikkeuksellisen ison miinus vertailukauteen nähden.
Molemmat kuuluvat kehittyvien talouksien teollisuusmaita isoimpiin riskeihin. Tähän asti ne eivät ole katkaisseet osingon nousua.
En yleensä anna juuri painoa yksittäisille kvartaaleille, varsinkin jos luvuissa on kertaluonteisia isoja muutoksia. Varsinkin alaskirjaukset tapaavat olla kohinaa vailla kassavirtavaikutusta.
Mutta kun nyt AMT on tehnyt ahkerasti investointeja ja korot ovat nousseet, kyse voi olla monen tekijän summasta ja varovaisuudesta. Kuten sanottu, velkaa yhtiöllä riittää kuten monilla REIT:eillä.
Osa niistä on leikannutkin osinkoaan, eikä se korkeiden korkojen ja laihan suhdanteen keskellä yllätys ole. Ja hankalat olosuhteethan olivat jo paljolti AMT:n laskeneessa osakekurssissa.
AMT odotti vielä vuosiraportissaan AFFO:nsa pysyvän suurin piirtein samana kuin 2022 vähän alle kymmenessä taalassa. Sen pitäessä kutinsa 1,56 taalan kvartaaliosinkoa on kyllä varaa taas nostaakin tuonnempana.
Toisaalta yhtiö totesi velanhoidon, valuuttakurssien ja intialaisen asiakkaansa olevan epävarmuustekijöitä. Ne lienevät päätöksen takana.
Jos ja ainakin osaltaan kun kyse on korkotasosta, suhtaudun edelleen optimistisesti kuluvaan vuoteen syistä, joita jutun alkuosassa perkasin. Rahallisesti kyse ei ole kummoisesta asiasta, jos osinko palaa kasvu-uralle kuten yhä odotan.
Osake ei osinkopäätöksestä hetkahtanut, se on tänään nousussa. Markkina oli tähän varautunut. AMT on edelleen osta.
Muutama uusi osta-suositus, pitkästä aikaa Lam Researchille. Huipputeknologiayhtiön taloudellinen laatu on superia, joskin suhdannekuoppa vaivaa ehkä vielä jonkin aikaa.
Tuloskunto voi heiketä alkuvuonna ja pahimmassa tapauksessa kestää vuoden loppuun. Vaikea tietää varmaksi muuta kuin se, että kyseessä on poikkeuksellisen hyvin kasvanut, suhteellisen nuori ja osaamisensa todistanut nousukas.
Keskeisiltä tunnusluvuiltaan kuten kannattavuudeltaan ja pääoman tuotoiltaan Lam kuuluu aivan eliittiin. Se on nettovelaton ja ostellut omia osakkeitaan jo viisi vuotta.
Fundamentaalinen riski tulee siitä, että Lamin asiakkaista iso osa on Aasiassa, joko Kiinassa tai sen suoralla vaikutusalueella. Pakotteet eivät vielä ole tuoneet ainakaan merkittäviä ongelmia, mutta riski ei ihan pieni ole.
Vaan halpa on osakekin. 2022 se teki 37 taalan epsin 31,8% liikevoittomarginaalilla, uusia ennätyksiä molemmat. Alle 500 taalan kurssilla osake olisi edullinen vielä 30 taalan epsilläkin, jolloin P/E jäisi yhä alle 20.
Lamin eps ei ole laskenut yli kymmeneen vuoteen kertaakaan. Joten ikäväksi täytyy olosuhteiden mennä, että se 30 taalaan putoaisi – siis noin -20% heikennys.
Ilman suurvaltakonfliktin pahenemista Lamin pitkä näkymä on hyvä kuten tähänkin asti. Sen valmistamia piikiekkoja tarvitaan puolijohteiden valmistamiseen – ja niitä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.
Union Pacifille taas osta, kun johtajan vaihtamisen ostoryntäys jäähtyi. Aika harvoin tuollaiset kestävät. Pörssihaukka ei niihin mukaan lähde ilman eri syytä, ja sellaisia tulee vastaan hyvin harvoin.
Jos vaihdos tekee hyvää niin sen parempi. Yhtiön laatu ja luonne ovat samat kuin viikko pari sitten ja ostopaikka houkuttaa taas.
Euroopan puoli siis maanantaina, hyvää viikonloppua!
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos! UNP näyttäisi menevän tankkaukseen ensi viikolla. Toivottavasti hinta pysyy vielä ainakin maanantaina alle 200$?
Ei ole ainakaan hinnalla pilattu alle 200:ssa.